Et rakkautta voi hämätä se saapuu hiljaa huutaen Ja varmistaa että valmistautunut en

Heippa!

Tosiaan, lupasin viime postauksessa postata pian, ja päätin, etten lykkää tätä enää yhtään enempää.

Oli tuossa tosiaan tuommonen pieni hiljainen kausi kirjoittamisen kanssa, ja huomasin, etten ole ainoa. Omalla kohdalla vika oli vaan siinä, että väli venyi liian pitkäksi, sitten alko stressaamaan koko touhu, ja loppujenlopuksi päätin antaa olla. Tuntuu niin turhalta vääntää puoliväkisin jotain tekstiä tänne, joten päätin pitää Bloggerin kiinni niin kauan, kuin siltä tuntuu. Ja siltä tuntu sitten toissayöhön asti, kun olin siskon luona ja se kirjotti omaan blogiinsa. Silloin mielenkiinto heräs uudestaan, ja noh, tässä ollaan!



Jonkun verran on tässä välissä ehtinyt myös tapahtua. Jurassic Rock oli ja meni, ja oli kyllä loistavin viikonloppu ihan hetkeen. Mikäs sen parempaa, hyvää musiikkia ja ystäviä. Vähän oli kyllä sunnuntaina pöllämystynyt olo ja lihakset kipeenä, mutta pikku vikojahan ne on.

Jurassicissa tosiaan näin yhden mulle tärkeimmistä, vois ehkä puhua jo lempibändistä, nimittäin HIMin. En ole kuunnellut bändiä aktiivisesti kuin ehkä vuoden päivät, mutta sitäkin enemmän siihen liittyy muistoja ja vahvoja tunteita. Perjantai menikin sitten sitä jännittäessä ja lähinnä eturivissä istuskellessa. Haloo Helsinki! tuli myös siinä sivussa fiilisteltyä, ja loistava livebändi tuo edelleen on. Vähän kyllä vei iloa pois liian överiks vedetyt liekit ja räjähteet lavalla, ja siihen päälle vielä ilotulitus. Liika on aina liikaa. Seuraavaks päälavalla esiintykin Flogging Molly, jota ennen päätin lähteä ettimään vessaa, koska sen jälkeen en enää uskaltais eturivistä poistua. En löytänyt vessaa, mutta törmäsin Jussibitchiin! Ylitin itteni, kun uskalsin mennä puhumaan sille ja vielä yksin, yleensä en uskalla puhua kellekkään... :D

Flogging Molly oli... sanotaanko vaikka, että mielenkiintoinen! Ei ollu ainakaan tylsä tunti, sen voin sanoa. Vähän kyllä häiritsi, kun muutenkin jo semi ahtaaseen eturiviin päätti mun viereen tunkea jätkä, joka painautu täysin muhun kiinni, tuijotti mua ja hais ihan jäätävälle. Ymmärrän kyllä, ettei keikoilla voi vaatia itelleen mitään henkilökohtasta tilaa, enkä ole ainoa siellä, mutta joku roti sentään kun siinä kohtaa ei oikeesti ollut tilaa kun noin 15 senttiä, ja siinä tunkemisensa aikana tää jätkä paino mut kokonaan aitaa vasten.

Viimenen tunti oli tuskaa, jännitysmahakipu koveni ja puoliks makasin aidan päällä. Itkuhan siinä alkuintron aikana pääsi, ja muutaman kerran myös keikan aikana. Setti oli hyvä, mukana oli jonkun verran biisejä joita en tunnistanut mutta ei se häirinnyt oikeestaan. Valehtelematta varmaan puolet keikasta meni siihen, et tuijotin täysin jäätyneenä Ville Valoa hahah, en vaan jotenkin pystynyt tajuamaan että se seisoo siinä mun edessä. Meinas kyllä jalat valahtaa alta joka kerta kun se sytytti tupakan tai kuiskaili mikkiin, en tajua miten ihmisestä voi tulla niin hyvännäköinen pelkästään siten, että se pitelee tupakkaa huuliensa välissä... eikä edes lähdetä käsittelemään sen maailman kauneinta puheääntä jooko



Ok, tästä postauksesta ei pitänyt tulla jäätävää fanityttöilyä mutta vissiin meni jo.......

Lauantaina olikin sit omalta osalta paljon rennompi päivä tiedossa, Venla jäi kyttäämään kavereidensa kanssa Stam1nan eturivipaikkaa, ja miä taas lähdin kavereiden kanssa kiertämään alueelle muuten vaan. Tuli siinä ohimennen katottua hetki Turmion Kätilöitä, ja tuli nähtyä kaunis perse ainakin jossei muuta. Sannia mentiin sitten kattomaan ihan eturiviin, kuuntelen sitä kuitenkin jonkunverran Stam1naa enemmän, enkä oo ikinä nähnyt sitä. Oli kyllä hyvä keikka, jotenkin ihanan positiivinen! Oli myös ihana kuunnella kuinka niin moni ihminen laulo mukana. Stam1naakin kyylättiin muutama kappale tokasta rivistä, mut lähdettiin sit juoruamaan vähän kauemmas ja törmäilemään ihmisiin. Tiivistettynä siis, loisto viikonloppu!



Oon nyt jonkun kuukauden verran elänyt ilman venytyksiä, ja melkein kokonaan on palautunu reiät! Tietenkin kaikkien korvat käyttäytyy eritavalla, mutta en ois uskonu että vielä joskus saan tavan korvikset korviin. Varattiin myös uus Turkin matka, lokakuussa pitäis lähteä sinne suunnalle taas ihmettelemään. Harkitsen vakavasti vaaleanruskean tukan värjäämistä ja myös kaljun leikkaaminen on käynyt mielessä. En kyllä tiiä, uskaltaisinko ikimaailmassa tehä sitä, mutta kai ajatuksella voi aina leikitellä.

Elämä on kivaa, kaverit.

Mitä teille kuuluu?

Ostoksia viime ajalta

Moi taas! (älkää ihmetelkö omituisia aikaan liittyviä huomautuksia, oon pitäny tätä luonnoksissa jo pari viikkoa, eli serkun rippijuhlat ei esim. todellakaan ollu tänään hahah) (tuplamuokkaus; jäätävä aikaansaamattomuus ollut takana, mutta tää on hengannu luonnoksissa jo kuukauden, joten pusken tän pihalle ja selitän enemmän ens postauksessa!)

Oon ollu viimeaikoina ihan tosi väsynyt. Helteet on taas vaan pahentumaan päin, joten on ihan turha toivoa, että jaksaisin niinkun, yhtään mitään. Tänään oli serkun rippijuhlat, ja nytkin heräsin päiväunilta. Hah. Halusin kuitenkin tän alta pois, en jaksa pitkittää tätä enää yhtää.

Nyt niitä viimeajan ostoksia sitten! Käydään ensin läpi Helsingistä mukaan tarttuneet jutut...



Ensinnäkin nämä plugit. Tais olla 10e/kpl ja Cybershopista tarttu mukaan. Heti, kun näin nää, niin totesin että ne on pakko saada. Ehdin pitää näitä kerran, ja tajusin, että ne hiertää mun korvia ihan liikaa. En siis pystyny pitämään näitä mitenkään yli päivää. Kiva.



Suomalainen kirjakauppa, 14,95e. Oikea hinta 24,95e. Kattelin tätä jo Mikkelissä aikoinaan, mutta ei sillon ollut tarpeeks rahaa. Nyt sitten vihdoin, se oli mukavan hintanen ja rahaakin löytyi, eli en miettiny hetkeäkään.Olin ennen tämän hankitaa lukenu vaan Nälkäpeleistä ensimmäisen. Näin pari viikkoa myöhemmin oon lukenut kaikki kolme kirjaa ja kattonut kaksi jo julkaistua leffaa. Lähti taas vähän lapasesta. Ja musta tuli samantien suuri Nälkäpeli-fani. Viimenen kirja oli oma suosikki, alussa menetin kaiken toivon ja se loppu just niin kuin toivoin. Yhyy.





Nää ei kyl ollu Helsingistä, mut ihan sama. Oon jo tovin ettiny puhelimeen tämmöstä kuorta, koska jokanen joka mut tuntee, tietää, kuinka paljon mun puhelin ihan oikeesti tarvii suojausta. Täytyy myöntää, että vähän yllättävässä paikassa tuli tämä vastaan... Ostin noi nimittäin Pielaveden uudesta Ale-Makasiinista :---D oikeesti en ois ikinä uskonu että löydän sieltä mun puhelimeen kuoret, varsinkin kun Trendiin ei tunnu löytyvän niitä sitten mistään. Siellä oli myös näytönsuojia mut ei tän kanssa niitä pahemmin tarvii. Nää makso 13e.

Ja sitten niihin Turkin ostoksiin! Ihan kaikesta mulla ei oo kuvaa, puuttuu yhet kuulokkeet ja yks paita minkä unohdin Helsinkiin (kolme viikkoa sitten........) ja edelleen oottelen sitä postista. Kuitenkin, tässä näitä nyt ois!













... näiden lisäksi tosiaan se yksi kadoksissa oleva paita (jätin sen Helsinkiin melkeen kaks kuukautta sitten vittusaatana) ja yhdet housut ja yks rantamekko. Rantamekolle ei nyt oikeen täällä ole käyttöä, ja housut on niin vaikea kuvata, että nappaan joskus asukuvan niiden kanssa.

Tosiaan, pitkä blogihiljaisuus on toivottavasti nyt takana päin! Palaillaan tarkemmin tämmösen kuukauden tauon syihin ja seurauksiin ja ajatuksiin ens postauksessa, nyt jatkan Dexterin kattomista (oon pahasti koukussa auttakaa)

Maybe one day you'll understand why Everything you touch surely dies

Terve pitkästä aikaa!

Tapahtui taas suunnittelematon blogitauko. On vaan yksinkertaisesti niin helvetin kuuma, että mun kaikki voimat menee siihen, että muistan edes juoda ja syödä. Joista jälkimmäistä en oo tänäänkään suorittanut laisinkaan, jossei suklaata ja sipsiä lasketa. Ups.

Ja siis oikeesti uskokaa, että mun piti ryhdistäytyä tässä heinäkuun mittaan tän blogin kanssa ihan tosissaan. Suunnittelin jo vaikka mitä, mutta sitten viileys loppu, helteet tuli ja tukehduin melkeen. En tiiä johtuuko rivarin päätyasunnosta vai kenties siitä, että heti mun ikkunan vieressä on tuulen täysin blokkaava seinä, niin mun huoneessa on noin 10 astetta enemmän lämmintä, mitä ulkona. Oishan se ihan kiva pystyä oleen täällä vaikka vaatteet päällä mut mitä sitä liikoja toivomaan. Myös kivaa ois se, ettei suklaalevyn pöydälle jättö haittais tai et huulirasva pysyis kasassa.

 Varmaan ei kahteen kertaan arvata, etten oo oikein helleihmisiä? Nautin niistä säistä, kun huoletta voi heittää pitkähihasen päälle, eikä tuu kuuma. Tai voi laittaa sukkikset jalkaan, eikä jalat valu hikeä. Hupparikelit on mulle ihan ok, joku +15 ja kevyt tuuli, yhyy rakastan. Oon just jokasen hellerakastajan painajainen, haha. Ja kyllä lämpökin mulle kelpaa, ainakin Turkissa ei se yli 30 astetta lämpöä päivittäin edes haitannu. Se oli jotenkin ihan erilaista kun täällä, ilma ei ollu hiostavan kostea.



Ihan loistokirja. Tää on mummon vanha, ja oon lukenu tän jo kaks kertaa! 

En muistanutkaan mainita, miten yhteishaun kanssa. No päin vittuahan se tunnetusti meni, eli ei koulupaikkaa herunut ei. Voin kertoa että harmitti enemmän kun ikinä, itkutkin tirautin tyylikkäästi, kunnes äiti käski ottaa itteäni niskasta kiinni, ja alko listata vaihtoehtoja, mitä mulla vielä on. Niistä jäljellä on enää täydennyshaku, jossa hain Mikkeliin lähihoitajaks, ja oppisopimus. Tällä hetkellä toi oppisopimus houkuttais semisti enemmän, kirjoista pänttäily ei kuitenkaan oo koskaan ollu oikeen mun juttu. Pääsis oppii asioita käytännössä, sais rahaa vähän sekä työkokemusta. En vaan keksi mitään huonoja puolia. Onhan siinä tietenkin enemmän duunia, kun tavan koulunkäynnissä ja vaikka mitä, mut ihan sama. Koen että toi ois mulle monella tapaa parempi vaihtoehto, ja oon sen takia valmis tekemään sitten töitäkin enemmän.

Oon viimeaikoina yllättäny itteni, ja onnistunu laajentamaan musamakuani täysin, ja ujuttamaan väliin paljon kaikkea, mitä en ennen vois uskonu kuuntelevani ikinä. Kuka ois uskonu, että mun Spotify-soitetuimmat listalta löytyy joku päivä vielä Shakiraa? Tai että mun eniten soitetuin biisi on Softenginea? Itseasiassa, jos jotakuta kiinnostais vähän enemmän päästä näkee tota listaa, niin voisin siitä väsätä muutaman postauksen! Siellä on kuitenki 20 biisiä, niin en kehtaa yhteen postaukseen niitä rykästä. Joku multa pyytelikin aiemmin musiikkipostauksia, käviskö ne tässä muodossa?

Ainiin, mun ulkonäössä on käynyt aika iso ja oleellinen muutos. Otin venytykset kokonaan pois! Toinen niistä kenkkuili vähän väliä, se on kehittäny itelleen jonkinnäkösen blowoutin, se ärtyy vähän väliä, turpoo ja kutittaa ja kirvelee ja punottaa. En muutenkaan koe, että ne enää sopis niin hyvin mun ulkonäköön kun aiemmin. Haluan käyttää normikorviksia. Ja nää on palautunukkin ihan super hyvin! En osaa mitään tarkkaa lukua sanoo, mutta mun 14 millinen spiraali menee enää noin puoleen väliin. Ehkä nää tästä ajan kanssa palautuu sitten ihan loppuun asti, sen näkee sitten. Oon tyytyväinen jo tähänkin, kuitenkin kun 16 millisen palautumisesta ei oo mitään takeita. Varsinkin, kun venytin nää oikeesti kaikkien neuvojen vastaisesti; ihan liian nopeesti, ilman rasvaa ja työnsin koruja väkisin korvaan kivusta huolimatta. Monestihan nää onkin sit revenny sen takia ja on jäätävät ryppykasat.



Siinä vielä uusin naamakuva, jonka lisäsin tonne sivupalkkiin kans. Ens oikeen tykänny missään vaiheessa siitä aiemmasta, se ku oli niin huonolaatunen ja muutenki jotenkin tunkkanen. Oon vähentäny silmämeikkiä ihan sikana! Enää ei pahemmin silmää miellytä semmoset sentin paksuset ja puol metriä pitkät cat-eyet, vaan tykkään tommosista ohuen simppeleistä. Oon myös oppinu käyttää ripsentaivutinta! Oon niin neiti, että ostin sellasen vasta joskus alkuvuodesta. Eihän sitä ookkaa tullu meikattua, ku vasta vitosluokalta.



Hahah päätin tehä tämmösen eilen, ku aloin kelaa sitä että kuinka paljon oon oikeesti vuodessa muuttunu. Vähän on ehkä kahdessa vuodessa käsitys kauneudesta ja siitä, mikä sopii muuttunut. Varsinkin toi vuoden 2012 kuva aiheutti mussa järkytyksen, toi meikki on aivan jäätävän hirvee! Enkä tajua, miten oon voinu vasta vähän aikaa sitten tajuta, et kulmakarvoille vois esim tehä jotain. Ai hitto. Onneks kuitenkin kehityn kokoajan, ja aina vaan tajuan paremmin, mikä mulle sopii ja mikä ei. Mun mielestä esimerkiks lyhyt tukka käy mulle tosi hyvin! Paremmin kun toi jäätävän huonokuntonen, säälittävästi tupeerattu reuhka.

Ok, mun piti vaan nopee tulla ilmottaa et oon elossa... No, onpahan pitkästä aikaa luettavaa! Kertokaa mitä mieltä oisitte siitä Spotify-postauksesta! Lupaan nyt aktivoitua, teen viimeajan ostoksista vähän postausta ainakin. Toivottavasti monesta muustakin. Nyt heippa!

Ja sormien on helppo kitaralla iltaa säestää

Turvallisesti kotona ollaan!

 Turkista on nyt siis virallisesti selviydytty. Ehdin käymään tässä muuten myös Helsingissä vuorokauden mittasella visiitillä, mutta ei siitä sen enempää, koska näin vaan kavereita ja tuhlasin vähäsiä roposia pariin juttuun. Niistä myöhemmin, postaan niitä sit samalla kun Turkin ostoksia. Postaan myös reissusta enemmän kuvia kunhan niitä (toivottavasti huomenna) siskolta saan, mutta nyt on pakko päästä purkaa vähän oman luurin sisältöä ja höpöttää.



Turkissa oli ihan huippua! Vaikkakin kärvistelin aika ajoin hirveissä koti-ikävissä, niin siitä huolimatta viihdyin hyvin. Ainoo epämiellyttävä kokemus oli eräänlainen laivaretki. Lähdettiin aamukymmeneltä ja paluu oli neljältä päivällä. Ensimmäisen tunnin jälkeen iski merisairaus, oksetti tosi paljon ja laivan keikunta tuntu kymmenkertaselta todellisuuteen. Oltiin yläkannella suorassa auringonpaisteessa kokoajan, eikä sieltä saanu vettä semmosta pientä kuppia enempää kerrallaan. Ois pitäny tajuta ottaa omat vesipullot mukaan. Sain henkilökunnalta matkapahoinvointilääkkeen jossain vaiheessa, ja olo helpottukin hetkeks sen verran, että pääsin seuraamaan hauskoja leikkejä ja osallistumaan vaahtopartyihin (ensin henkilökunta tanssi jotain turkkilaista tanssia, yhtäkkiä koneesta alkaa tursuamaan helvetisti vaahtoa ja kaikki hilluu siellä... mitä??? miksei täällä???) mut vähän ennen satamaa se iski taas. Siinä menikin loppuilta lähinnä huoneessa lötkötellessä koska paha olo vainos edelleen, ja yöllä selvis senkin syy; vietin koko päivän ilman hattua, joten sain helvetillisen auringonpistoksen. Nätisti seuraava päivä menikin vessanpönttöä halaillessa hotellilla, jes. Kaikenlisäks meidän piti nähä delfiinei ja kilpikonnii, näin yhen vaivasen konnan mut eipä kuulunu delppiinei ei. Helvetti sentään.

Mut siis joo, pääasiassa nautin muusta ajasta. Vaikka meidän hotellin lämminvesialtaan vesi olikin kylmempää kun meressä, ja koko altaalle paisto päivässä ehkä se 2 tuntia aurinko. Kiva kiitti. Asuttiin siis Develi-nimises hotellissa eikä oo muuta valitettavaa! Henkilökunta oli tosi ystävällistä, ja sain hotellin ravintolasta jo kaks sulhasehdokasta haha... Muutenki jokane ravintolan sisäänheittäjä rakasti meitä, ja sieltä laivalta tullessa joku huuti meille "MITÄ KUULUU KUKKULUURUU?" Ei oo mitään hauskempaa ku toi turkkiaksentilla, oikeesti.



Meressä uiminen on kyl varmasti maailman siisteintä! Tai no "uiminen", ei niissä aalloissa oikeen voinu muuta ku kellutella menemään ja parhaansa mukaan välttää nielasemasta sitä suolavettä. En tunnetusti ollu siinä hyvä, ja välillä en nähny mitään ku silmiä kirvelti niin paljon. Mut ne aallot oli huikeita! Ainoo mikä oli, niin en päässy millään mun haikuumotuksesta yli ja olin varma et joku Tappajahai ui jonkun aallon mukana mun niskaan. Pystyin kuulee sen kuumotusmusiikin korvissani, mikä on siinä leffas aina ku se hai lähestyy. Tyntyntyntyntyntyntyn ja sitä rataa. Tiedän, aivan helvetin tyhmä pelko mutten vaan voi itelleni mitään.

Ja se hiton lentäminen. Sitä kuumotin yhtään valehtelematta eniten, ja lähinnä teki mieli oksentaa kun kone lähti rullaamaan kohti kiitorataa. Ja siis ei se vielä mitään. Siinä vaiheessa, kun se kone lähti kiihyttämään nousua varten ja nous ilmaan, olin satavarma että kuolen. Siis yhtään huijaamatta. Puristin penkkiä ja siskon kättä, ja tuijotin ikkunasta vasten tahtoani. Ja sitten se kone lähti ettimään oikeeta suuntaa, toiselta puolelta näkyy pelkkää maata ja toisesta taivasta. Rupesin testamenttaamaan mun omaisuutta päässäni eteenpäin. Ja sit se tasottukin ja oli tylsää. Höh. Laskeutuminen ei ollu yhtään niin jännä. Kotimatka olikin sit kammottavampi, ensinnäkin nousun jälkeen sitä menosuuntaa etittiin meren päällä. Paniikki alko samantien, kun kone ei enää noussukaan ja meni ehkä jopa vähän alaspäin ja käänty ku mikäki. Laskussa koko kone täris aivan vittuna, siipikin täris siihen malliin et edelleen oon yllättyny siitä et se koko hoito pysy kiinni koneessa. Enköhän kuitenkin uskalla mennä joskus uudestaan. Ehkä.



Ja jo näin viikon jälkeen on hirvee Turkki-ikävä. Ei kerrota kenellekään, mutta jo tänään kateltiin siskon ja äidin kanssa lentoja talvelle, että päästäis takas ja näyttämään toi kaikki siisti myös äidille. Ja jos totta puhutaan, en millään jaksais odottaa.

Ota huolesi mukaan, mä voin kantaa ne sinun puolesta

Moikka!

Tänään on ollu vähän omituinen päivä. Kuulin, että yks tuttu on lähteny meidän keskuudesta pois. Vaikkei viimeaikoina olla pidetty yhteyttä paljoa, niin nyt on jotenkin hassun tyhjä olo. Ei kai tässä voi sanoa muuta kuin, että maailma menetti ihanan persoonan ja ihmisen, jota en oo nähnyt ikinä muuten, kuin iloisena tai hyvissä merkeissä. Lepää rauhassa, ja voimia paljon kaikille omaisille ja ihmisille, joille kyseinen ihminen oli maailman tärkein.

Mutta, vähän iloisempiin aiheisiin.

Palasin siis tosiaan tänään iltapäivällä, ja kotiin tultaessa alotin pyykinpesun ja pakkaamisen. Lähdetään siis pe-la eli öö ei tänä vaan ens yönä ajamaan kohti Helsinki-Vantaata! Yhtään valehtelematta jännittää ihan helvetisti, varsinkin se lento kuumottaa enemmän kuin sais. Oon noin 100-prosenttisen varma siitä, että koko hela hoito tulee rytinällä alas ja kaikki kuollaan. Lentolukemisekskin löysin kivasti lento-onnettomuuskirjan mummon hyllystä ja uskon, että ton jälkeen en oo tulossa takas, ainakaan lentäen. Heh. Ehkä etin jotain muuta luettavaa..



Harmittaa vähän ettei meil oo yhtään vaihtoo, ois paljon siedettävämpää pitää välillä pieni tauko. Sitä konetta kun ei voi käskee pysähtymään sillon, kun alkaa heikottaa... Tosin nousu ja lasku on kuulemma pahimmat, eli ehkä ihan hyvä ettei niitä oo yhtään ylimäärästä. Ahdistaa koska on ollu vähän kipeä olo tässä, jos tuun kipeeks tolla reissulla niin lupaan tappaa muunmuassa kaikki.

Mut onneks tällä hetkellä on semi hyvä olo. Ei okseta, ei koske mahaan, ei jännitä. Kaikki tarpeellinen on mukana, enkä ainakaan luultavasti oo unohtanut yhtään mitään. Tää pakkaaminen tosin on vähän huonoissa kantimissa, kun en tiiä mitä tarviin mukaan mut eiköhän tämäkin tästä pikkuhiljaa.

Ihan kokonaan ette loman ajaks pääse musta eroon, kirjottelen teille pari ajastettua postausta viikon ajalle!

Nähdään taas pian. Pitäkää huolta toisistanne, varsinkin näin juhannuksena usein sattuu ja tapahtuu.

Will you still love me When I've got nothing but my aching soul?

Moikka! Aattelin tulla räpeltämään nopeesti jotain postauksentynkää ja julkasemaan muutamat kuvat, koska ei oikeesti mitään hajua miten pitkäks tää postaustauko venyy. Lähen tosiaan tossa perjantaina isän luo, ja sunnuntaina lähdetään ukkia moikkaamaan Pielavedelle. Tullaan takaisin torstaina, ja perjantai-iltana lähdetäänki ajeleen kohti Helsinki-Vantaata. Eli kiirettä pitää! Käydään huomenna äitin kaa ostelee vikoi juttui reissuun mukaan ja käyn ostaa vähän parempaa meikkivoidetta, eikä mulla oo kyllä mitään käryä että missähän välissä meinasin pakata mun matkalaukun. Aattelin tekeväni sen ajoissa, alottavani ainakin viikkoa ennen ettei tuu kiire mutta heheheh.

Oon täs koittanu epätoivosesti aikatauluttaa kaiken mun ajan mut tuntuu et kokoajan on ahistavan kiire verrattuna mun normirytmiin ja et en saa mistään kiinni, enkä pysty panostamaan mihinkään kunnolla. Ehkä tää tahti ei jokaiselle ois se mitä kutsuis stressaavaks tai ahistavaks, mut reilun puolen vuoden oleskelun jälkeen on aika ahistavaa tämmönen yli viikon juoksentelu. Vielä siihen päälle se, että kuumottelee se lento jo valmiiks ja pari muutakin asiaa, niin....



Ahistaa ku en oo parhaillani noissa kuvissa. Naama näyttää tosi turvonneelta, ja muutenki toi tukka on ihan järkky. Yhyyy. Ehkä huomaa, ettei tällä hetkellä mee ton itsetunnon kanssa kovin vahvasti....

Tosiaan, toinen asia mikä stressaa on ne helvetin yhteishaun tulokset. Varmaan ainakin kaikki hakeneet tietää, että jotain häikkää oli tulosten kanssa eikä tyyliin kukaan ollu saanu ilmotusta tänään niistä. Huomenna ne kai pitäis tulla, toivon ainaki kovasti koska en kestä enää hetkeekään tätä yöunien menetystä ja painajaisia. Oon kyl aika varma (näin unta ja unet on aina 10000% varmoja!11!1) etten pääse mihinkään, mut samalla luotan itteeni. En kyl tiiä mitä oikeesti teen jos en pääse mihinkää, hautaudun varmaan jonnekki mietiskeleen yksin syntyjä syviä.

Oli muute taas hämmentävät 3 päivää Venlan kaa. Ei tehty yhtään mitään, maattiin iskän sohvalla ja ulkoiltiin Sulon kanssa. Ja katottiin leffoja, ekana iltana katottiin Sinister ja se oliki sit hyvästi yöunet. Pyörin varmaa tunnin sängys ja sit tajuun et hei, Venlaki on hereillä!! Ruvettiin sit juttelee ja selvis et molempii pelotti nii paljo ettei tullu uni, hahah. Nähtiin myös pappa, jolla ei joko ollut mitään sukukalleutensa peittona tai sit sillä oli tosi pienet alushousut. Onneks se istu siveellisesti, muute ois voinu tulla aikamoiset traumat.



En oo jotenki ennen pitäny Lana Del Reystä yhtään. Sen musiikki on tuntunu niin masentavalta, tuntuu ettei missään oo mitään melodiaa ja muutenki en tiiä. Nyt kuitenkin eilen alko tekee mieli kuunnella sitä ja nyt oonki tän päivän kuunnellu kokonaan. Epäilen että oon rakastunut. Lana on aika hiton perfect. En tajuu missä välissä mun mieli on muuttunu, mutta se on muuttunu sietämättömästä rakkaudeks. Wtf

Tossa varmaan lemppari biisit, varsinkin Ultraviolence on ihan uskomaton. Kuten huomaa, oon nyt lähinnä kuunnellu noita tunnetuimpia mut aion ehdottomasti tutustua paremmin tähän!

Mut yyyh nyt meen nukkumaan jotta jaksan aamulla herätä puoli 9. Ei naurata. Jos en huomenna tiedän mihin kouluun pääsen, varmaan alan itkemään.

Hiussähläystä

Moikka!

Ajattelin kertoa teille vähän viimeaikaisista hiussotkuista, niistä kun ei oo tullut puhuttua aikoihin.

Pitkään aikaan ei siis oo tapahtunut mitään jännittävää hiusasioissa. Lyhensin, värjäsin mustan ja kahden kuukauden jälkeen (...) vaalensin. Siinä kaikki, mitä tän vuoden puolella on tapahtunut. On muuten varmaan ennätys, etten oo puoleen vuoteen onnistunut ton enempää sotkemaan!

Kuitenkin, nyt päätin että asiaan on tultava muutos. Tukka tuntu aivan liian tylsältä, en oo ikinä viihtynyt blondina, tai oikeestaan minään perusvärisenä pitkään.Alotin koko projektin sillä, että rupesin poistamaan keltasta tukasta pois. Eikä siihen tarvittu kuin yks väri tällä kertaa!



 Yllätyin kyllä positiivisesti, en oo Cameleon väreistä kuullu hirveen hyvää. Tää muuten myös vei juurikasvunki kokonaan mukanaan.

 Päätin seuraavaks ruveta tonkimaan kaappeja shokkivärien toivossa. Ja löytyihän sieltä! Monta vuotta vanha sininen ja punainen talvelta. Ensin aattelin taikovani itelleni vaaleansinisen tukan, mutta se väri oli vissiin sitten vähän liian kauan ollut auki, kun ainoo mitä siitä sain sotkettua, oli harmaa. Ei hyvä. Päätin siis turvautua punaisen ja hoitsikan sekoitukseen...




Tommosta mössöä siitä sitten tuli. Haaveena oli siis ihanan vaaleanpunainen tukka, ja tuo väri lupaili jo paljon hyvää. Huitaisin sen päähän ja datailin pari tuntia. Pesin värin pois ja melkeen pääsi itku.



Vaaleanpunanen oli aika kaukanen haave. Ja tää on tulos sen jälkeen, kun olin kahdesti pessy tukan syväpuhdistavalla shampoolla. Vituttaa muuten se, että mun tukka on nykyään niin hyväkuntonen ettei shokkiväri irtoa siitä millään. Siis sinänsä hyvä, mutta just tossa vaiheessa kun värin poistaminen on toivottua niin ei sitten mitään.

Tässä vaiheessa äiti sitten tuli kotiin ja kuuntelin tovin valitusta että värjäsin taas ja painuin nukkumaan. Aamulla tartuin uudestaan väripurkkiin ja palasin tähän surullisenkuuluisaan punaiseen. Vähän pelottaa se, kun päätän haluta taas vaalean tukan. Punainen ei oo nimittäin mikään herkku poistaa, saa värjätä aika helvetin monesti.

No, se on sen ajan murhe. Nyt nautin punaisesta tukastani.

Btw, Venla tulee meille huomenna, joten tuskin postaan ainakaan ennen ens keskiviikkoa. Palaillaan siis astialle sillon!