Älä sano, että olet ihastunut minuun, saatat tarkoittaa sitä

 Moi! Ja tähän alkuun pieni avautuminen, sori.

Sillontällön mua kyllä hämmästyttää kovin, että miten lapsellisesti munkin ikäiset voi käyttäytyä.

Muistan kuinka joskus ajattelin, että 15-vuotias on VANHA ja MELKEEN AIKUINEN. Ja kun täytin 15, niin kovasti ihmettelin että noh, missä viipyy järki ja vastuullisuus? Ainakin osalla se tuntuu laahaavan aika pahasti jälessä, pahimassa tapauksessa jättää saapumatta koskaan.

Oon saanut todistaa tätä surullisen paljon oman ikäsiltä, mutta myös pari vuotta nuoremmilta. Tytöt huorittelee toisiaan julkisesti. Enkä nyt meinaa sitä, kun joku kävelee ohi ja nyrkkiin rykästään 'HHUUora' vaan sitä, kun sitä käytetään kun jotakin kehua. 'Voi huora oot kaunis ♥♥' 'lutka nii säki♥' -keskustelu löytyy nykyään surullisen monen tytön kuvasta. Oikeesti? Ja toinen esimerkki on se, kun lisätään kaverikuva toisen kanssa ja kirjotetaan silleen 'Mun ämmä♥♥#1' Mä en ymmärrä vaikka ois miten hyvä ystävä, niin silti voi käyttää toisesta loppujenlopuks noin halventavaa nimitystä.

Mä en vaan oikeesti voi käsittää miten jonkun mielestä toi voi olla hauskaa. Joitakin kiusataan koko kouluaika just noilla samoilla nimityksillä ja sitten jotkut keksii ETTÄ EI HELVETTI, kutsutaan toisiamme huvin vuoks noilla nimillä ja hihitellään päälle! Sinänsä hauskaa tästä tekee sen, että melkeen kaikki tapaukset mitä tällasta oon nähny, niin oon myöhemmin jotain kautta kuullu että nää kaks tapausta haukkuu toisiaan selän takana. Että ihan läpällä huoritellaan juu, taitaa oikeesti vaan kiristää joku niin pahasti muttei viititä sanoa sitä ääneen.

Ja mä kun muutenkin luulin että huora tarkoittaa naista joka myy itteensä ja ottaa maksun, eikä normaalia nuorta tyttöä. Taisin olla väärässä. :(

Tähän väliin voidaan kaikki laskee yhdessä kuinka monta kertaa mainitsin sanan 'huora'....

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja nyt. Päästään postauksen pääaiheisiin. Jotka taitaa olla kuulumiset. Lol. Hävettää että sanoin just lol julkisesti...



Värjäsin tosiaan tukkani vaaleeks pari viikkoa sitten ja siitä asti oon viihtyny kuumana blondina! Ihan kivaa välillä. Ei tarvii pelätä että tässä kauaa pysyisin, mulla on jo hirveet suunnitelmat kunhan tukka vähän kasvaa... ;)

Oon myös ite joutunu leikkaamaan tätä jonkun verran. Kaks vaalennusta veti tän ihan törkeen huonoon kuntoon, mikä oli outoa koska aiemmin tukka on kestäny jonkun neljä vaalennusta ja sitten vasta muuttunu hattaraks! Mut nyt jouduin leikkelee latvoja ku ne imi vettä ja shampoota ku pesusienet ja oli vielä hopeashampoon takia kauniin vaaleenvioletteja. Mutta tykkään tästä myös näin paljon! Nyt varsinkin ku on ehtiny jonkun verran totutella niin oon ihan in love mun uuden tukkalookin kaa.

En oo ehtiny istua kotona paljoo mitään. Ok, Pieksämäen reissun jälkeen oon ollu kotona mut huomenna lähden iskälle ja lauantaina melkeen viikoks Maaningalle Venlan luo. Oon nähny viimeaikoina Venlaa varmaan enemmän kun ikinä, enkä vois oll enempää kiitollinen. Sen ansiosta jaksan tälläkin hetkellä vaikka mulla on helvetin vaikeaa. Kiitos, oot tosiystävä. ♥



Mulla on ihan törkeen paha keikkaikävä. Haluun riehumaan, helvetti! Kotona istuminenkaan ei huvita mutta onneks tässä on vaikka mitä.

Kävin tänään juttelee etsivän nuorisotyöntekijän kanssa, joka auttaa mua vähän kesätyöjuttujen, yhteishaun ja ylipäätään tän kevään kanssa. Nyt yritetään keksiä mulle jotain tekemistä keväälle ettei tarviis istua kokoaikaa kotona:) oikeesti tosi jees!

Oon ruvennu juomaan ihan liikaa kaakaota. Äiti kiittää ku kaikki maidot häviää meikän mahaan. Mut ehkä ihan hyvä näin, en tosiaan maidosta muuten tykkää enkä pahemmin syö mitää jogurttia tai juustoo nii saapahan sitä kalsiumia jostain.

Oon alkanu miettiä että pitäis oikeesti ruveta vähän kiinnittää huomiota siihen mitä syö. Mun lempiruokiahan tosiaan on suklaa, pitsa ja euron juustot... Mut mulla alkais oikeesti olemaan kiinnostusta enemmän kasvisten ja hedelmien syöntiin. Oon alottanu tän koko jutun veden juonnista, juon oikeesti varmaan alle puol litraa vettä päivässä... Huomaa kyllä ettei riitä, huulet ja kynsinauhat kuivuu ihan koppuraisiks aina. Mietin et voisin ottaa puolenlitran pullon ja jois päivässä kaks semmosta näin alkuun. Jotenki en vaan tykkää vedestä, juon ennemmin mehua. Tekee hyvää ja näin... :D

Sain muuten lähetteen hammasnukutushoitoon!!! Oon niin onnellinen. Oon siis joskus laiminlyöny hampaidenhoitoa ja sitten kun pääsin rytmiin kiinni niin olikin myöhästä. Nyt on ollu semmosia kipuja ja kaikkee ettei mitään järkee, joten oon onnellinen kun saan kaiken kuntoon ja pääsen hoitamaan hampaita kunnolla. Musta tulee varmaan kunnon neurootikko tän asian kanssa vielä... Vähän pelottaa nukutus mutta jostain syystä ei yhtään niin paljon kun ajatus hammaslääkärissä puuduttamisesta. Varmaan se käden puudutus lohduttaa jonkun verran, en tunne enkä joudu näkeen sitä neulaa joten ois sama kun mua ei pistettäis ollenkaan.

Toivon että mulle voitais samalla antaa se jäykkäkouristusrokote, nimittäin hereilläollessa sitä ei ilman itkupotkuraivareita saada annettua. Pelkään oikeesti neuloja niin paljon ettei mitään.

Plöääh inhottaa kun elämään ei kuulu mitään jännittävää. En jotenkin osaa enää höpötellä turhia luontevasti, tykkään enemmän postailla jotain asiaa. Mistä haluaisitte asiapostauksia? Tykkäisin ihan hirveesti kirjottaa jotain mielipiteitä mutta KERRANKIN tuntuu ettei oo aihetta paasata. Weird.

Oon lähinnä viimeaikoina kuunnellu paljon Tuomas Kauhasta, Kings & Kerosenea ja Marilyn Mansonia. Ajattelin pian tehdä tän hetken soitetuimmat-postauksen, sieltä siis pian lisää! Ehkä mun on nyt parempi lopettaa tää tyhjän lätinä tähän, nähdään taas pian! ♥

"Sillä on pantterin silmät" -Märppä

 Kiitos paljon tästä luovasta otsikosta Märpälle, toivottavasti en enää ikinä erehdy pyytämään sulta apua.

Moi taas!

Nyt tosiaan, olis tarkoitus kirjoittaa siitä Pieksämäen reissusta. Tästä tulee kyllä aika tynkä postaus, mutta ehkä hyvä välillä näin? :D//edit unohtakaa tynkäpostaus, tässä on aivan helvetisti liikaa tekstiä...

Saavuttiin tosiaan Pieksämäelle joskus vähän yli kuus. Käytiin nappaamassa Minja ja kevyesti kujalla (se eksy Pieksämäen juna-asemalle. Jokainen, joka on käyny siellä, tietää, että se on hyvin hankalaa...) oleva Venla kyytiin ja ajettiin Hesburgerille. Eikun ruuat matkaan ja kohti Poleenia! Jo siinä muutaman kilometrin matkan aikana rupesin miettii että mitähän tästä tulee, oli jokseenkin levotonta... "Kyllä ne tulehdusarvot siitä vielä nousee..." TODELLAKITODELLAKITODELLAKI! "Voi kuule äiti kun en mä voi sulle tässä ulospääsyks muuttua!"

Jäädyttiin ulkona joku vartti (tuntuu niin naurettavalta valittaa vartista, kun just kahta päivää ennen oli seissy ulkona 11 tuntia:D) jonka aikana semmosen lasioven takana olevat järkkärit virnuili meille minkä kerkes. >:( kiitos tästä!

Päästiin vähän ajan päästä saliin ja se oli JÄRKYTYS. Oon kuullu et Poleenissa on ennenkin järkätty tällasia keikkoja ja oon saanu jostain syystä käsityksen että se on konserttisali. Tai siis kai toi on konserttisali oikeesti, mutta silti... Siellä oli nimittäin istumapaikat. Ensimmäinen ajatus oli "wtf" ja sitten tuli tilalle jo "hei oikeesti..." mutta luojankiitos siitä ei loppujen lopuks ollu haittaa kun mentiinkin siihen lavan eteen seisomaan.

Siellä soitti myös kaks muuta bändiä, toinen paikallinen ja toinen Varkaudesta. Ne katottiin istualteen ja Varkauden bändissä oli kaks söpöä kitaristia! Saatiin toiselta vesipullo, ja kun oltiin toisen plekusta tapeltu Venlan kanssa hyvä tovi niin tää heitti niitä meille varmaan kymmenen... Terveisiä vaan sinne! :D Eli nyt mulla on jonkun täysin randomin jätkän musta pleku mun yöpöydällä.

Oli muutenkin jotenkin harvinaisen randomi meno, käytiin vaan ostaa kanttiinista suklaata ja istuskeltiin siellä salissa kolmestaan roudaustaukojen aikana, syötiin suklaata ja heitettiin jotain huonoo Putous-läppää. "FEMMA IRTI, AAAH!" Ei tuntunu yhtään keikalta, siinä vaiheessa vasta tajus mitä tapahtuu kun joku äijä tuli juontaa bändin lavalle.

Ja ei helvetti mikä keikka! Keikkapaikan ja yleisön määrän takia odotukset oli tosi alhaalla, ja myös pelotti että miten bändi heittäytyy mukaan koska meitä oli tosiaan 7 ihmistä.... Päätettiin kuitenkin kaikesta huolimatta Venlan kanssa riehua minkä lähtee ja hauskaa oli silti! Paljon intiimimpi tunnelma ku oli tommonen pieni keikka, oli hauskaa vaihtelua keskiviikkoseen kun siellä tosiaan oli varmaan lähemmäs 700 ihmistä.... Ja tosiaan, oli ilosta huomata ettei se bändinkään tunnelmaa laskenu mitenkään huomattavasti vaikka paikalla oli vaan muutama tyyppi. En ainakaan ite huomannu syyskuiseen keikkaan mitään eroa bändissä, pakko antaa pointsit siitä!

Kuultiin kaikki hyvät biisit, ainoo mitä jäin ehkä vähän kaipaamaan oli Soul Alone. Love Don't Lie oli livenä niiiin loistava! Keikka kesti varmaan jotai 45 minuuttia-tunnin, oli oikeestaan just sopiva aika. Jotenkin puolentoista tunnin keikoilla alkaa lähinnä toivomaan et millon se loppuu, en jaksa keskittyä yhteen juttuun niin kauan hah.

Saatiin keikan jälkeen vielä yhteiskuvat ja ostin hienon paidan.


Tuossa kuvassa näkyyki se paita myös!

Osaako joku kertoo et miks noi mustat reunat jää...? o__O ei vaa enne oo jääny!

Oikeesti, nyt mun pää tyhjeni ihan täysin. Hyvä ettei kuulunu semmosta whsoooosh-ääntä samalla... Eli ehkä jätän tän vaan suosiolla tähän. Koitan palailla muutaman päivän sisään, ihan vaan peruskuulumisilla luultavasti!

ps.

En tiedä mikä mielenhäiriö mulle tuli, mutta Märppä sai mut kuunteleen Black Veil Bridesia. Ja toteemaan, että eihän tämä edes ole huono.

Let's all party like tomorrow is the end of the world

Moi taas, pitkästä aikaa!

Viimeviikko on kyllä ollu jotain niin uskomatonta etten löydä sanoja. Tunteet on heitelly ihan miten sattuu, ja oikeesti mun päässä myllertää just nyt silleen etten mä tiedä mitä mun pitäis sanoa.

Muttamutta, käydääs asioita läpi järjestyksessä!

Ja tähän väliin pieni varoituksen sana. Jos jotakuta ei kiinnosta Steel Panther tai sen hehkutus, kannattaa jäädä odottamaan seuraavaa postausta. 

Lähettiin tosiaan tiistaiyönä ajelemaan kohti Tamperetta. Matkaan tuli jo etukäteen pari mutkaa matkaan, mikä alenti mielialaa mutta ite matkahan se vasta olikin.... öö, jännä? Takakontti nimittäin jumittui kiinni. Eihän siinä, jos jokaisen tavarat ja esimerkiks jonotukseen tarvittavat viltit ja kaikki muukin ois siellä... Luojan kiitos saatiin se jossain vaiheessa auki. Saavuttiin Tampereelle kahdeksan aikaan aamulla eikä meitä ennen ollu ku kaks ihmistä! Siinä vedettiin pienet voitontanssit ja levittäydyttiin istuskelemaan Pakkahuoneen portaille.

Joskus puolenpäivän tietämillä pihaan ajo rekka, missä tuotiin Panttereiden soittokamoja. Koska ollaan Venlan kanssa niin rohkeita, pistettiin Essi kysymään siltä että monelta jätkät tulee. Essi tulee takaisin meidän luo silleen "MINULLA ON ERITTÄIN SALAISTA TIETOA" ja samalla rekkakuski huutaa "HEY, HEY!" ja osottaa toiseen suuntaan. Ja sieltähän se bussi vihdoinkin tuli. Jonkunverran on tullu hajoiltua tälle Essin erittäin salaiselle tiedolle... :D

Kuitenkin, koska ollaan kamalia sniikkejä niin mentiin siihen bussin viereen seisoskelemaan. Eikä aikaakaan, kun Stix astuu bussista pihalle. Okei, myönnetään, mulla meni varmaan 10 sekuntia tajuta kuka siinä seisoo koska hiuksettomuus hämäs niin pahasti! Mutta kuitenkin, saatiin nimmarit ja halit ja niin.

Vähän ajan päästä meidät häädettiin pois siitä ja bussin ympärille pistettiin aidat. Mentiin Tullintorin aulaan istumaan (ilman taka-ajatuksia, köhköh) ja tiirailtiin siihen bussin pääovelle. Sieltä nousee kaks miestä ulos. Huudahdan "LEXXI JA SATCHEL!!" ja kaikki lähtee juoksemaan. Mua aina hajottaa tommoset tilanteet, ne on niin hektisiä eikä niihin osaa varautua ollenkaan :D Saatiin niiltäkin nimmarit ja halit. Tavattiin myös myöhemmin Michael Starr ja saatiin loppujenlopuks myös yhteiskuvat. Aaah onnellisuus 5/5



Paikalla oli hirveesti tuttuja, oli kivaa nähä pitkästä aikaa monia ihmisiä! Ja vihdoin tapasin Märpän, jonka kanssa olin välillä aika syvässäkin epätoivossa... Kiitos mustelmista, bro.

Päästiin vähän seiskan jälkeen sisään, ja suoraan Lexxin eteen. Vaikka oltiinkin Essin kanssa kaks ensimmäistä sisällä koko salissa, niin se oli jaettu kahtia (ikärajaton ja anniskelu), ja vipit oli päässy tuntia aiemmin jo salin puolelle. Eikä edes ärsyttäny! Siihen kohtaan ois varmaan muutenkin menty joten ei missattu mitään.

Lämppäri Blackwater alotti joskus... kasilta? Ne alotti kuitenkin myöhässä, sen muistan. Niillä oli ihan hyvää musaa! Ja ne jako ilmasia levyjään keikan jälkeen. Märppä kävi mulle urhoollisesti yhden hakemassa kun en siihen itse enää pystynyt, hehe. Siitä lisää myöhemmin.

Joskus aikalailla 9 pintaan valot sammu, ja alko täysiä soimaan joku biisi (jonka myöhemmin tunnistin Iron Maideniks, sori oikeesti...) ja aika pian siitä Stix tuli lavalle. Tällä kertaa hiukset päässä. Myös muut jäsenet tuli sen jälkeen, ja siitä lähtikin soimaan ensimmäinen biisi, nimittäin Eyes of the panther. Biisijärjestyksestä ei muuten oo mitään hajua, mutta koitan myöhemmin listata biisejä mitä muistan niiden soittaneeni. Tähän väliin kuitenkin luvassa keikkakuvia! Kuvat on ottanut Essi. (sori nuo mustat reunat tuolla sivussa, vissiin noi kuvat on liian kapeita mun blogiin tms...)



 










Jos jotakuta kiinnostaa tarkka settilista niin sen voi löytää tästä! En jaksa koko listaa tänne kopioida kun se voi ihan itse tuolta silmäillä jos jotakuta kiinnostaa.

Oli kyllä siis aivan mahtava keikka! Hypin ja huusin minkä itestäni irti sain. Vähän tuli naamapalmuteltua välillä koska... no joo ei siitä ehkä sen enempää, jotkut ehkä tietää mistä puhun. :D en voi kyllä sanoo muuta kuin että voi luoja.

Kuitenkin keikan loppupuolella melkee koko päivän (vahinko-)syömättömyys ja satunnaiset hörpyt kokispullosta kostautu, ja sain jonkun nestehukan ja ahdistuskohtauksen sekoituksen. Korvissa humis, en kuullu oikeesti enää muuta kun huminaa! En enää erottanu kasvoja, näin vaan värivaloja. Kestin kuitenkin armollisesti loppuun asti. Keikan jälkeen lysähdin istumaan enkä meinannut toviin edes päästä ylös. Kävellessä en pysyny pystyssä ja suurinpiirtein itkin siinä koska oli huono olo. Kuinkahan moni luuli että oon hirveessä humalassa... :D kuitenkin se meni sitten ohi kun sain vettä.

Keikalta mukaan tarttu se aiemmin mainittu ilmanen CD, nimmarit ja Lexxin plektra, mitä en ois löytäny ilman Märpän epätoivosta kyykkimistä joten kiitos siitä ;)



Ja ei muuta kuin ulos, rautatieasemalle kamoja hakemaan ja yöpaikkaan Nokialle. Lihakset oli kipeänä mutta mieli harvinaisen onnellinen. Pitkään aikaan en oo ollut niin onnellinen kuin tolloin.

Postailen siitä perjantain keikasta myöhemmin, varsinkin niille blogin lukijoille jotka ei välttämättä niin paljon tämmösestä välitä niin tääkin voi olla tuskasen pitkä postaus. Palataan luultavasti jo huomenissa!

ps.

Lepää rauhassa mummo. 

♥

Free, the feeling of great relief when I hear the sound of my wheels

MOI!

Sori tää pieni jäätö blogin puolella, mutta voin kertoa että ei meininki tästä ainakaan parane blogin kannalta. Ens viikko on semmonen kiireviikko miun mittapuulla että huhhuh.

Tiistaina pitää revetä miljoonaan eri suuntaan. Kaks lääkäriaikaa, Venla ja Essi tulee tänne... Lähdetään sitten jossain vaiheessa ajelemaan kohti Tamperetta. Keskiviikkona kun vihdoinkin koittaa se paljon odotettu...

STEEL PANTHER! Huhhuh, oon kyllä niin liekeissä jo nyt etten varmaan ikinä.

Ja torstaina tosiaan kotiudun. Perjantaina lähdetään sitten taas Pieksämäelle, koska...

Siellä esiintyy Kings & Kerosene. Lähetään tonne Minjan ja Venlan kanssa, tosta reissusta kyllä jännittävän tekee sen, ettei mulla oo oikeestaan mitään hajua missä päin toi mesta on... Varmaan missataan koko homma ku vasta kuuden maita päästään ettimään tuota mestaa. Sehän se olis kun eksyttäis Pieksämäelle... :---D

 Juuh elikkäs. Tavataan toivottavasti ens viikolla, yritän parhaani! Onko ketään tulossa samoille keikoille? Oon kyllä ainakin Steel Pantherista kysyny sata kertaa mutta no can do... :D

I can't drown my demons, they know how to swim

Viime päivinä oon muunmuassa...



Pelannut liian paljon Sims 3'sta ja fiilistellyt mun uutta aivan liian suurta nojatuolia...



Ottanut kuvia mun länkisääristä (huomatkaa tuo kauniin viettelevä väritys) ja lakannut kynsiä mun kahdella lempilakalla (molemmat Gina Tricotista).... 



Kironnut alimpaan helvettiin tämän kynsilakan. Siinä on söpöä pieniä sydämiä, mutta puolen tunnin kaivaminen ei paljoa huvita. Ja se kuivuu niin hitaasti, että se ainoo kalastettu sydän pysyy siinä ehkä tunnin?
 

Lukenut Numeropeliä ja kuunnellut Alice Cooperia. Numeropeli on yks mun lempikirjoista, ärsytti vaan lukea toista kertaa kun kokoajan tuli semmonen "VOITKO HUOMATA SEN PIENEN TODISTEEN!!" tai "PUHUT JUST SEN MURHAAJAN KANSSA PUHELIMESSA VOI TOOPE!!"


Ottanut vähän lisää hienoja jalkakuvia (miks mun pohkeet näyttää noin paksuilta?) ja fiilistellyt mun huoneen hallittua kaaosta. Ehkä toi sopii enemmän mun tyyliin kun tiptop-siisti huone. Tykkääntykkääntykkään.

Oikeesti, mitä Blogger kettuilee nyt mun kanssa? Postauksen HTML-koodit viskelee miten sattuu, kuvien linkit häviää... Kivaa. 

Sun hymykuoppiesi kauneus sekoittaa mun pään

Heippa kaikille! Ja anteeksi tää jonkinmoinen tauko tässä. Oon kuitenkin tässä välissä ollut parin päivän reissussa, mietiskellyt asioita oman pään sisällä ja käynyt kampaajalla. On tapahtunu aika jännittävä muutos jonka kanssa en osaa vieläkään elää, hehee.


Eli tukka sai kyytiä! Oon haudutellu tätä ajatusta päässä (hehehehehee) pidemmän aikaa, ja sit sisko ehotti maksavansa mun kampaajan. Oke, eiköhän mennä.

Saatte nauttia nyt toistaseks puhelinlaadusta, koska en oo jaksanu laittautua niin että viittis kameralla ruveta sotkemaan. Miks muuten näyttää molemmis kuvis et mun kulmakarvat menis about jossain otsan puolessa välissä asti???

Muut aktiviteetit tässä viikon sisään onkin ollu lähinnä sitä jo aiemmin mainittua kelailua, kelailua ja vähän lisää kelailua. Tuntuu että rämmin taas pään kanssa aika syvässä suossa. Asiallehan vois toki tehä jotain eikä vaan blogissa valittaa, tiedän...

Oon viimeaikoina popitellu paljon Haloo Helsinkiä, Olavi Uusivirtaa ja Pink Floydia. Dark Side Of The Moon on varmaan maailman siistein levy, kun sen sisäistää. On parasta sammuttaa valot, nollata häiriötekijät ja pistää se soimaan. Se levy kertoo tarinan.

Katoin eilen pitkästä aikaa yhden mun lempileffoista, nimittäin Sid & Nancy - elokuvan. Se on niin kierolla tavalla kaunis etten kestä. Tai onhan se oikeesti kaunis jossakin kohtaa mutta niin. Samanlainen rakkaustarina kyllä kelpais. Tottakai ne huumeet ja puukotukset vois jättää ehkä pois... :D Kannattaa kattoa se!

Mutta ei miulla nyt kai paljoa muuta, palaillaan asiaan toivottavasti pian. Huomenna on blogin 2 viikkois-synttärit, jee! ♥

p.s. Tiiättekö mitä? mä kaipaan sitä fiilistä kun on rakastunut.

Kaupungin valot meidän nimeämme huutaa

Ja nyt toinen osa niistä bändiaakkosista! Ekan osan löydät täältä :) 

 

O: 

Ozzy Osbourne

Tää on samasta syystä tärkeä, kun HIM viime postauksessa. Moneen biisiin liittyy ihan uskomattoman hyviä muistoja, mutta taas toisaalta paljon tuskaa. Ozzy on kyllä oikeesti ihan huippu esiintyjä, ja musta tuntuu että jonkin verran aliarvostettu. 

P:

Pää Kii

Ennen Jurassicia kuuntelin, kiinnostuin ja Jurassicissa rakastuin lopullisesti. Ehdottomasti yks parhaista suomalaisbändeistä. 

 

Q:

-

R:

Reckless Love

Tää bändi on vaan kaikin puolin täydellinen. Yhteistä taivalta on takana kohta 4 vuotta, ja toivon että kiinnostus tähän ei vähene koskaan. Tän ansiosta mä oon päässy kunnolla kokemaan keikkailemisen ilon ja saanu ystäviä, jotka jakaa samat intohimot mun kanssa. 

S:

Steel Panther

Ihan oikeesti, en yhtään muista miten tän bändin aikoinaan löysin. Muistan vaan ikuisen hämmennyksen siitä että kaikilla paitsi Michaelilla on peruukit. Lexxi on kyllä silti kuuma. Ei vastaväitteitä. 

 

T:

Tehosekoitin

Loistava bändi, tätäkin on tullu kuunneltua useempi vuosi. Yleensä tulee kuunneltua haikeena tai surullisena, koska näillä on monia biisejä jotka liitän semmosiin tilanteisiin. 

 

U:

Uniklubi

Kyllä. Muistan kuinka isosisko popitti tätä sillon kun olin penska, ja sieltä se on jäänyt. Oon nähnyt kerran livenä ja toivottavasti nään uudestaan, oli nimittäin oikeesti aika hyvä!

 

V:

Vixen
Luin jotain blogia, jossa oli maininta tästä bändistä. Kasarirockia pelkästään naisten soittamana?! Kelpaa. 

W:

W.A.S.P

Tää oli mulle joskus TODELLA tärkeä bändi. Nykyään merkitys on vähän laskenu, biisejä tulee kuunneltua harvemmin. En kuitenkaan ikinä unohda sitä, mitä tää bändi mulle on joskus merkinny. Ja onhan näillä edelleen aivan loistavia biisejä. 

 

X:
-

Y:
-

Z:
-

Å:
-

Ä:
-

Ö: 
-

Ei kyllä hirveesti yllättäny tuo lopun tyhjyys... :---D oli kyllä ihan hauska tehä tämmöstä! Mitä oisitte mieltä, jos väsäisin semmosen elämäni aakkoset-postauksen joskus? Ja kertokaa myös jos tykkäsitte/ette tykänny tästä!  

Älä liikaa mieti asioita Mehän ollaan vaan tyhmiä apinoita

Moi!

Pidin päivän blogiloman. Tuli varmaan aika ikävä ;) Eivaan. Oisin muuten tullu eilenkin postaamaan, mutta oon nyt kolme yötä valvonut melkeen kokonaan törkeen hammaskivun kanssa. Ekan ja tokan yön jälkeen ajattelin kestää kuin mies mutta aika nopeaa mieli muuttuu siinä vaiheessa, kun poski on kivusta jo tunnoton ja koko kehon lihakset nykii. Tiedä sitten mikä oli vikana, mutta tänään raahauduin päivystykseen ja pääsin maailman ihanimman hampilääkärin vastaanotolle. Se ei edes porannut, kun sanoin että pelkään sitä. Se ja avustaja kerto kokoajan, mitä tapahtuu, mistä mikäkin ääni kuuluu ja jutteli niitänäitä. Ensimmäistä kertaa IKINÄ mulla oli mukava hammaslääkärikokemus, ja kipukin on poissa. Vähän pelotti mennä päivystykseen, kun viimeeksi siellä olin niin toinen lääkäri poras suoraan juureen, ja tottakai ilman puudutusta. Popsin kaks päivää särkylääkkeitä kipeen juuren takia ja päätin, että enää en sinne mene. Onneks tuli positiivinen muutos.

Mutta miun ei suinkaan pitäny tulla puhumaan teille hammaslääkäristä, vaan viikonlopun ostoksista! La-su täällä oli Jättikirppis, ja se oli kyllä oikeesti nimensä arvonen... Iskän vaimo oli siellä myymässä niin iskän kanssa koluttiin sitä tasaseen tahtiin läpi. Oli kyllä kivaa, vaikken päässy ku vaan lauantaina paikalle ku ei ollu kyytiä. Iskä kuitenkin sano ettei sinne ollu tullu paljon mitään uutta, joten en missannu mitään.

Mä oon jo pidemmän aikaa halunnut tietosesti muuttaa mun tyyliä vähän yksinkertasempaan suuntaan. Omasta mielestä en oo ikinä pukeutunu niinkun rokkari, vaan oon aina ollu sekametelisoppa kaikkee ja se on ruvennu nyt ärsyttämään ihan todenteolla. En jaksa enää olla ja pukeutua tietyllä tavalla koska kuuntelen bändiä x, ennemmin näytän siltä että kun kerron musiikkimieltymykseni niin porukka on silleen "MITÄÄÄ" kun pukeudun genren mukaisesti mutten tunne itteeni kotoisaks.

Mutta, nää mun ostokset on vähän ristiriidassa tämän kanssa... Tai no, päätelkää itse!



Ensinnäkin... Nämä. Oltiin vasta lähetty kiertämään ja olin vähän silleen "nojoo jos täältä jotain löytäis" mutta näiden kohdalla suurinpiirtein juoksin näiden luo. Koko oli 39 ja sillon jo hiukan tykytti sydämessä, koska 39 on mulle yleensä korollisissa kengissä auttamattomasti liian iso. Kiskasin jalkaan ja ihan kun nää ois tehty mun jalalle. Ei liian isot, muttei hierrä tai purista mistään. Maksoin näistä 15 euroa ja olin onnellinen. Näissä muuten on korot vaikkei siltä näytä! Ei hirveän korkea kylläkään, mutta semmonen sopiva että voi arkena käyttää hyvin.



Perusvalkonen farkkuliivi. Keksin tälle heti miljoona käyttötapaa, varsinki jos sais jostain vähän niittejä ja bändimerkkejä niin tästä tulee NIIIN hieno.

Ja nyt, tulee ostos mikä sai sydämen tykyttämään ja ostin koko jutun edes peilistä itteeni näkemättä, luotin iskän sanaan että se näyttää hyvältä. Ja kerrankin kannatti luottaa, nimittäin...



Aitoa nahkaa oleva rotsi suoraan 80-luvulta. Just passelin kokonen, ei yhtään liian iso tai pieni. Tää on melkeen uudenverosessa kunnossa, nahassa ei näy kulumajälkiä ja vuori on täysin ehjä. Ja arvatkaa paljon maksoin tästä? 10 euroa. Hyvä etten ruvennu kiljumaan ääneen. Se joka väittää että uudet vaatteet ei tuo onnea, ostaa kyllä ihan vääränlaisia kuteita.

Siinäpä nuo! Oli mukavaa saada pitkästä aikaa jotain uutta, jääny viimeaikoina nuo hankinnat vähälle lukuunottamatta siskolta varastettua pitkäaikaseen lainaan otettua paitaa, myöhäiseks joululahjaks saatua huivia tai uusia tennareita.

Tästä postauksesta oli tulossa hirvee sillisalaatti, mutta ehkä mä päätän tän tähän. Rupeen palkitsemaan itteeni hammaslääkärin takia allaolevilla jutuilla, terveisiä vaan lääkärille.

Before I run out of air there's more makeup to apply

Moi!

Oon miettinyt nyt tosi paljon että mitä postauksia voisin tehä näin blogin alussa. Tuntuu että vielä semmonen jokapäivänen lätinä perusarjesta ei luista, eli koitan saada tän homman käytiin tämmösillä 'erikois'postauksilla. Ja on teidänkin varmaan kivempaa seurata tätä, kun ei joka päivä oo sitä samaa. Tällä kertaa ideana on tehä
bändi/artistiaakkoset, eli joka kirjaimen kohdalle koitan laittaa jonkun bändin jota kuuntelen. Ja myös biisin omasta mielestä parhaan biisin. Tää postaus on jaettu kahteen osaan, koska KUKAAN ei jaksais muuten lukea tätä... :D Ja joo, jätän ihan suosiolla väliin ne, joista ei yksinkertasesti oo yhtään mitään.

A:

Avenged Sevenfold

Oon jo monta vuotta tiedostanu tän bändin olemassaolon (niinkuin varmaan jokainen joka on kuunnellut esim. radiota...) mutta nyt keväällä/kesällä rupesin kuuntelemaan reippaasti enemmän.

 

B:

BlackRain

Varmasti mun aiemman blogin lukijoille hyvinkin tuttu bändi. Yks ehdottomasti lempibändeistä. Yks suurimmista haaveista ois joskus nähdä tämä bändi livenä. 

 

C:

CrashDïet

 Tää bändi on ollu mulle tosi tärkeä jo kolmen vuoden ajan. Ehdottomasti parasta tuotantoo on eka ja kaks viimesintä levyä, Olli sopi kyllä ääneltään bändiin ja siltä ajalta on muutama huippu biisi mutta se levy ei ollut mun mielestä erityisen hyvä. 

 

D:

Dingo

 Mietin pitkään tän ja Dregenin väliltä, mutta Dingo on vaikuttanu muhun paljon enemmän. Dingoa oon kuullu pienestä lapsesta lähtien, joten oli aika luonnollista, että kun kasarirock tuli musamakuun, mukana siirtyi myös Dingo. Tää oli myös mun ensikosketus suomalaiseen 80-luvun musiikkiin.

 

E:

Escape the Fate

 Varsinkin muutama vuos sitten tää bändi oli mulle tosi tärkeä. Nykyään kuuntelen paljon harvemmin, mutta tykkään edelleen. Enemmän kyllä tykkäsin sillon, kun Ronnie Radke vielä oli bändissä.... 

 

F:

 Frenchkiss

Bändi, jolta tiedän tasan yhden kappaleen. En vaan keksiny mitään muuta, ja no, liittyyhän tuohon biisiin hienoja muistoja jonkunverran.

G:

-

H:

HIM

Erityisen tärkeä bändi sen takia, että löysin tän bändin ihmisen kautta joka oli joskus mulle tärkeämpi kuin kukaan.

 

I:
-

J:

Jeffree Star
Jeffree on jo monta vuotta kannustanut mua olemaan oma itseni ja arvostamaan itteeni. Jeffree on varmaan maailman paras meikkaaja, kävelee korkeemmilla koroilla kun minä tuun ikinä kävelemään, ja vaikka onkin mies, kantaa ittensä paremmin kun kenenkään naisen oon sitä nähnyt tekevän. Jeffree on ihana, ehdottomasti mun idoli #1. 

 

K:

Kings & Kerosene

Muistan vieläkin niin hyvin, miten Minjan kanssa aikoinaan löydettiin tämä bändi :D Kuitenkin, näin ensimmäisen kerran livenä 2013 syyskuussa ja olin varmaan kuukauden jälkeenkin vielä silleen ".....mitäääää", KOSKA mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia. En ollu nähny livevideoita tai mitään mikä vois antaa esimakua. Olin niin halolla päähän lyöty että varmaan koskaan ei oo käyny noin.  

 

L:
-

M:

Mötley Crüe

Mötley oli yks niistä bändeistä joihin ekana tutustuin Reckless Loven jälkeen. Tällä bändillä on paljon biisejä, joista on muodostunut mulle tosi merkittäviä. Nyt viimeinkin Mötley on ilmoittanut lopettavansa (ties kuinka monennetta kertaa), bändin kannalta oikeesti toivon että ovat nyt tosissaan. Kannattaa ennemmin lopettaa nyt, kun vasta siinä vaiheessa kun show't on huonontuneet ja biisit kuluneet. 

 

N:

Nimetön
Voi että, tästä bändistä tulee mieleen niin vahvasti yläasteen musiikinvalinnainen että huhhuh ! :D silloin siis kuulin bändistä ekaa kertaa. En oo hirveesti kuunnellu, mutta tykkään laulajan äänestä ihan älyttömästi.