25/01/2015

Heippa! Aattelin tulla kirjottelee teille jotain näin sunnuntain kunniaks, ja ihan vaan koska ootan Minjaa saapuvaks meidän hoodeille takas.

Jäi nyt postaamatta ne uudet vaatteet tältä viikolta mut otetaan ne vaikka ens viikon alussa, kunhan saisin yhden vaivasen paidan ja pipon kuvattua. Liikaa vaadittu multa hah.



Tältä oon näyttänyt viimeset suurinpiirtein miljoona vuotta. En vaan juurikaan jaksa enää panostaa ripsiväriä enempää, kun tuntuu et kaikki aika menee ihon ja kulmien selvittämiseen. Ihan kivaa välillä tämmönenkin linja, aiemmin oli vähän ongelmana se et jos panosti joskus kunnolla niin eipä se eronnu millään tavalla arkiseteistä.

Oon jotenkin hämmentävässä tilassa kun omasta mielestäni näytän atm paremmalta kuin koskaan, siedän jopa omaa meikitöntä naamaa eikä jokainen peiliinvilkasu saa aikaan kuvotusta omasta vartalosta. Samaan aikaan taas tuntuu et eihän tää voi näin mennä, ja kuumottaa et millon alkaa kunnon itseinhokausi, koska yleensä aina tätä kautta seuraa se. Toki mä toivon et voisin tällä kertaa skipata sen ja oisin löytäny jonkinnäkösen tasapainon tän asian suhteen mut en vaan jaksa uskoa et voisin olla miljoonan vuoden jälkeen tyytyväinen siihen miltä näytän.

Muutenki mun elämä on tällä hetkellä jotenkin hämmentävän mukavaa. MITÄ TAPAHTUU, yleensä kaikki menee päin helvettiä mut nyt tuntuu et joka osa-alue on ees ok. Paitsi no koulu toki menee miten menee tuttuun tapaansa, mut ainaki viihdyn siellä ja oikeestaan luokkatoverit on ainoo syy miks ees oon siellä enää. Varmaan lopettaisin koko touhun jos tyyliin Jessica ja Eve lopettais koulun..... Oon ihan hämmentyny tällä hetkellä kaikesta. Niinku........... miitä en ymmärrä hah. 


Hämmentävää kun kuvan päälle ja ylle jää noin paljon tyhjää, ei hätää se on vaan Instakehykset :---D

Venla tosiaan teki pikavisiitin tänä viikonloppuna, eli tuli lauantaina ja poistu tänään. Ei tyypilliseen tapaan tehty paljoa mitän, maattiin sohvalla ratkomassa vuorotellen molempien ihmissuhdekriisejä ja jaettiin loistavia neuvojamme. Pelattiin myös WordBasea, ja Venla tais voittaa noin 30 ottelusta yhden.... On siitä kyllä kouliutunu hyvä vastustaja päivän aikana, nyt se alkaa jo pärjäämään mulle ♥

En oikeesti enää keksi mitään sanottavaa, joten ehkä suosiolla julkasen tän ja jään odottelemaan Minjaa ja ettimään jotain syötävää. Palataan, jossei muuten niin sunnuntaina sitten!

20/01/2015

Moi! Lupailin viimepostauksessa, että kävisin läpi myös vähän mun tyyliä ennen vuotta 2013, mutta totesin etten muista siltä ajalta paljon mitään, esimerkiks mun ajatusmaailmasta tai mistään tärkeästä. Päätin kuitenkin tonkia IRC-Gallerian kätköt sekä vanhan blogin, ja kaivoin teille jonkun verran kuvia! Varoitus siis jo nyt, tästä postauksesta tulee kuvamäärältään suuri. JONKA VUOKSI kuvat on Bloggerin kautta tällä kertaa, koska en jaksa ladata valmiiks huonolaatuisia, netistä kopioituja kuvia Flickriin, joten älkää hämmentykö kokoeroista niin en mäkään hehe. Kuvat on (ainakin jotenkin) aikajärjestyksessä!

Oon tässä kuvassa tyyliin ala-asteella, vissiin kutosen lopulla jossen oo ihan väärässä. Asuttiin landella, ja luulin kalpeuden olevan cool. En ymmärrä miks näytän ihan Petri Nygårdilta tässä kuvassa... ::DDD

Tän pitäis itseasiassa olla ennen ensimmäistä, koska toi eka on otettu kutosen keväällä ja tää on otettu kutosluokan jouluna. Olin Marissan luona Tampereella viettämässä uuttavuotta, enkä ilmeisesti osannut käyttää eyelineria...

Tää on kesältä seiskan ja kutosen välistä. Mulla oli pieni kisuvauva, jota ruuttasin ympäriinsä.

Hypätään kevään ja kesän yli suoraan syksyyn ja koulun alkuun. Jotenkin kammottava ajatus, että tosta aamustakin on jo yli neljä ja puol vuotta aikaa...

Olin kyl hämmentävän söpö seiskalla, ei käy kieltäminen. Tukka oli hämmentävä koska sivusiili, musta kyl istu aika hyvin. Muistan et mua kutsuttiin hevariks koska mul oli Stam1nan paita, nykyään kun kuuntelen ees vähän siihen suuntaan viittaavaa musiikkia niin eipä kukaan oo niskan takana huutelemassa :((

Tukka alko vaalenemaan ja ensimmäiset rokkipukeutumiskokeilut astu mukaan kuvioihin.

Tukka vaaleni lisää ja päätin leikkiä hc-ernua leikkaamalla ylipitkän tasaotsiksen. Käytin kamalia H&M'lta ostettuja printti t-paitoja...

Tää onkin sit jo joskus joulun jälkeen, pinkki tuli takaisin. Mulla oli monen vuoden ajan semmonen kierre, et värjäsin eka pinkin, sit mustan, sit taas pinkin... tukka tykkäs. Mä oon muuten käyttäny duckfacee ennenku se oli coolia!

Vuoteen 2011 lähdettiin punatukkaisena, meinasin jo väittää et mul oli punanen syksyyn asti mut tajusin et värjäsin tässä välissä blondiks ainakin.. hups. Taisin myös palata pinkkiin jossain vaiheessa kevättä. Kivaa kun osasin päättää.

Joo, pinkki teki selkeesti paluun! Muistan et otin tän kuvan, kun testasin et miten laitan mun tukan Reckless Loven keikalle Rantakeitaalle. 

Syksy ja koulun fledapäivä, päätin hommautua punaisesta eroon mutta jokanen sitä vaalentanut tietää, ettei se oo mitään maailman yksinkertaisinta.... 

Koska en löytänyt väliin mitään hyviä kuvia, niin hypätään suoraan kesään 2012, itseasiassa tää on otettu just Mötley Crüen keikan jälkeisenä päivänä! Olin tosi rok. 

Loppuvuosi 2012, pätkäsin syksyllä ison osan tukasta pois koska oli niin huonossa kunnossa monen vuoden rääkin jälkeen, ja tässä kohtaa oli jo kasvattanu sen aika hyviin mittoihin takas. Ton pidempi se ei ookkaan sitten vitosluokan edes ollut. 

Tää on näistä uusin, keväältä 2013. Palasin taas punaiseen, tän jälkeen tuli musta ja sitten blondi ja sitten punainen ja sitten musta ja sitten blondi... ois kivaa osata päättää. Tosin nyt oon aika hyvin pysyny blondina, mun mielestä lyhyt tukka näyttää parhaalta luonnollisten värien kanssa ja omassa päässä tää blondi toimii niistä parhaiten, joten miks tilannetta muuttamaan. 

Tämmöstä tänään! Tällä viikolla tulossa vielä ainakin niitä uusia vaatteita, ja Venla tulee viikonloppuna niin siitä varmaan sunnuntaina sitten. Kivaa viikkoa kaikille, onneks huomenna on jo keskiviikko!

18/01/2015

Terve!

Päätin tulla kirjottelemaan teille siitä, miten mun lauantai meni. Oltiin nimittäin koossa vihdoin ja viimein koko yläasteporukka! Viime kerrasta on jo monta kuukautta, ja nyt sopivasti saatiin hyvä tekosyy kasaantua, kun Jenna täytti 18 pari viikkoa sitten. Päätettiin ensin mennä syömään kiinalaista, ja sen jälkeen alottaa jo rutiiniks muodostuneet aittabileet Minjan luona. Saatte tällä kertaa pelkän kuvallisen postauksen, en tosiaan keksi mitään tarpeeks järkeviä lauseita tonne väliin hah. :D



Tältä mä näytin. Jostain syystä eilen ei ollu kovin vahva selfiepäivä, tiedä sitten miks :D käytiin myös viettämässä aikaa yhen kauppakeskuksen leikkipaikalla ootellessa kun ei muutakaan keksitty....



Oli niin kiva saada meistä kerrankin inhimillinen ryhmäkuva! Yleensä ne on kaikki hämärässä otettuja sekoilukuvia...



Tässä loistava esimerkki yllämainituista....



Synttärisankari ja minä, sekä mun vähän osumaa ottanut polvi. Peilijäässä oleva tie ja koko painolla polvelleen rysähtäminen ei kai oo hirveen hyvä yhdistelmä :D pitää kai huomenna käydä näyttämässä terkkarille tätä, ois ihan kiva pystyä kävelemään kunnolla....

Että semmonen lauantai! Tää päivä menee varmaan vaan jäätäessä, tääkin oli nyt tämmönen vähän heikonpuoleinen postaus mut haluun pitää tästä sunnuntaipostista aina kiinni, kun muuten rupeen luistaa siitä aina hah. Voisin esitellä noita uusia vaatteita ens viikolla vielä, ja toivottiin jonkinlaista lisäpostausta mun vanhoista tyyleistä kauempaa kun 2013 vuodelta, niin katotaan jos saisin jonkinlaisen kuvaoksennuksen aikaan sieltäkin! Mutta nyt jatkan sipsien syömistä, heiheiiii!

14/01/2015

Moikka!

Miulta pyydettiin viime postauksen kommenteissa postausta siitä, miten ja ennen kaikkea miks mun tyyli on muuttunut tässä parin vuoden sisään aika huolella. En oikeastaan ite oo aiemmin kiinnittänyt tähän juurikaan huomiota, koska mun arkipukeutuminen on aina ollu äärettömän laiskaa ja semmosta "ok tää on eka paita joka on edes melkein puhdas ja osu käteen, puen tän"- tyyppistä, oon vasta nyt vähän ajan sisään alkanu kiinnittää huomiota et mitä puen päälle milloinkin. Tottakai aiemmin tuli esimerkiks keikoille panostettua hurjasti, vähän liikaakin, mutta nykyään tuntuu et oon löytäny semmoisen kultaisen keskitien itelleni, ettei mun tarvii olla arkena joku laahaava haamu vaan saan vaatteista helposti mukavia, mut taas toisaalta samoilla vaatteilla voin helposti panostaa enemmän sen ampumatta yli. (Varoitan, tässä postauksessa on kuvia enemmän kuin liikaa:D)

Ehkä pitäis palata sen verran ajassa taaksepäin, jotta nähdään, mistä tää mun tyylimuutos oikein on lähtenyt...



Sanoisin, että kaikki sai alkunsa tästä. Muutaman kuukauden kestänyt parisuhde päättyi, ja maailmanlopulta tuntunut ero sai mut miettimään paljon asioita. Monen muun asian lisäks myös oma ulkonäkö alkoi mietityttää. Kun oli muutaman kuukauden laittautunut käytännössä toisen vuoksi, oli kivaa välillä tehdä itselleen jotain, mistä ite piti. Meikkasin just sillon kun halusin, puin päälle mitä halusin ja tein mun tukalle mitä halusin. Se oli vapauttavaa. Halusin olla rock, koska mun tukka oli kasvanut sen verran, että sitä sai jopa tupeerattua jonkin verran. Kiinnitin enemmän huomiota siihen mitä puin päälle, ja mulle oli äärettömän tärkeää näyttää siltä, että kuuntelen rockia. Se kuulostaa nyt niin hassulta!



Otin paljon tämmösiä haikeita artsy-kuvia, ihan hyvä ehkä purin pahan olon näin enkä millään muilla keinoilla. Näihin aikoihin alkoi koulu, ja laittautumisinto varsinkin arkisin laski hyvin alas, kun aamuherätykset siirty kuuden huonommalle puolelle, ja muutenkin, mitä intoa oli laittautua, kun kaikki piti pilata sillä et veti keittiövaatteet päälle seuraavaks 7 tunniks.



Tästä kuvasta näkyy aika hyvin ero mun vapaa-ajan ja arkityylin välillä. Tuo oikea kuvakin oli jo paljon panostettu...




Olin näihin aikoihin äärettömän yksinäinen, joten käytin vapaa-aikani lähinnä selaamassa Tumblria (ja saamassa kauneuskäsityksiä, joita en ikinä tällä vartalolla, naamalla tai tukalla vois saavuttaa) ja laittautumalla. Tukan tupeeraus lähti käsistä, muistan tuotakin harakanpesää väsänneeni jonkun tunnin verran. Arkisin en ikinä jaksanut nähdä noin paljon, jaksoin laittautua tuon verran lähinnä viikonloppuisin. Olisin halunnut näyttää myös arkena hyvältä, ja myöhemmin oon tajunnut sen olleen yksi syy tarjoilijapuolen lopettamiselle. En saanut toteutettua itteäni ulkonäöllisesti lainkaan, mikä oli tuohon aikaan mulle erittäin tärkeää.



Uskoisin, et tässä kohtaa alko tapahtua muutos. Muutin tietoisesti tyyliäni arkisempaan, lähdin tavottelee myös vapaa-ajan tyyliin semmosta tiettyä helppoutta ja rentoutta, että ois mukavampi olla. En enää jaksanut nähdä niin paljon vaivaa rocktyylin toteutukseen, mitä se ois vaatinut. En ollut ikinä kokenut sitä omakseni, vaan se oli aina tuntunut suorittamiselta. En vaan ikinä voinut tuntea itteeni joukkoon kuuluvaks, jos en pukeutunut niin. Ei kai ihme, että itsetunto ei ollut hirveän koholla, kun kokoajan piti esittää olevansa jotain. TOTTAKAI mut ois hyväksytty, vaikka oisin ollut kalju ja pukeutunut jätesäkkiin mutta en mä sitä tajunnut, mä luulin hommanneeni kaverit ulkonäölläni ja pelkäsin, että ne loputkin lähtee jossen näytä enää kiinnostavalta. 



Tässä näkyy loistavasti ero, miten paljon mun tyyli muuttui muutamassa kuukaudessa. Tukan tupeeraus jäi käytännössä kokonaan pois, ihan vaan koska se oli kaiken värjäilyn sun muun rääkkäyksen jäljiltä niin huonossa kunnossa. Hain entistä enemmän mukavuutta, pienellä ripauksella asennetta. Muistan muuten edelleen noiden molempien päivien ajatukset; vasemmassa kuvassa oltiin menossa Joensuuhun keikalle, ja halusin olla mahdollisimman tyylikäs. Tuo vyö oli mulle auttamattomasti liian pieni, mutta halusin olla COOL. Oikeassa kuvassa tää ajatusmaailma taas oli vähän hellittänyt, mutta vaatekriiseilin ikuisuuden, koska en halunnut olla liian basic.... Mun vaatekaappi oli täynnä vaatteita, joista ei ykskään sopinut yhteen toistensa kanssa, bändipaidat vallotti liikaa tilaa vaikkei niitä ollu vedetty päälle aikoihin ja kiinnostus edes yrittää näyttää rockilta hiipui pois kokonaan.



Mutta sitten tapahtui jotain, joka varmaan on positiivisin ulkonäkömuutos mun saralla vuosiin:



Sinne meni tukka. En ollut lyhentänyt mun tukkaa varmaan vuoteen lainkaan, ja sen näki. Kampaajakin naureskeli sitä lyhentäessä, et miten hiuksesta pitäis kuulua semmonen napsuminen, kun se lyhenee. Mun tukasta ei kuulunut mitään.... Joitain takahiuksia se ei saanut edes lyhennettyä muutamaa milliä enempää, koska ne oli palanu vaalenemisen vuoks poikki. Vaalentakaa lapset lisää tukkaa kotona! Toki mä olen uudestaan tehnyt sen virheen, mutta nyt suosiolla juurikasvua lukuunottamatta pysyn moisesta touhusta erossa, haluan et mulla on hiukset päässä vielä tovin.

Tosiaan, tuntui että lyhyt tukka avas suuria mahdollisuuksia pukeutumisen saralta. Jätin suuret kaula-aukot jossain vaiheessa kokonaan pois, eikä edes ylös asti kiinni napitettu kauluspaita näyttänyt tyhmältä. Kesä ja alkusyksy meni oikeastaan pukeutuessa miten sattuu, sillä en jaksanut kotona ollessa hirveästi panostaa tyyliin, ja olin vielä silloin aika hakusessa sen kanssa, että mitä mä oikein voin pukea. Meni hetki oppia, ettei mun tiimalasivartaloon istu kaikki vaatteet, esimerkiks liika vyötärön korostus saa mut näyttämään lähinnä lumiukolta, eikä leveiden hartioiden kanssa näytä hirveen hyvältä mikään liikaa olkapäitä näyttävä paita. Opin myöskin ostamaan sopivia vaatteita, ja oon suosiolla jättänyt pois ne semmoset "no tää on semisti pieni mut se menee kiinni, haluan sen"-vaatteet ja myös sen toisen ääripään pois, jossei se näytä hyvältä.



Oon vihdoinkin myös oppinut elämään naamani kanssa, ja tajuamaan sen, etten mä tästä muutu minkään muun näköiseks, joten miks en hyväksyis itteäni tämmösenä just nyt. Mun ei tarvii enää piiloutua meikkikerrokseen, liian isoon tukkaan tai vaatteisiin, joissa mun ei oo hyvä olla.



Tää on siis nykytilanne. Oon tyytyväinen itteeni, pukeudun vaatteisiin jotka istuu, voin rehdisti sanoa että kyllä mä tykkään itsestäni ja siitä, miltä mä näytän.

Huhhuh, olipa urakka. :D Kertokaa, tykkäsittekö! Eksyin välillä vähän aiheesta, mutta ehkä te ootte tottunu mun kanssa siihen lol. Jos joku jäi mietityttämään tai tuntuu, ettei asia tullu selville tarpeeks niin kertokaa niin voin selventää! Nähdään kai sitten taas viimeistään sunnuntaina, heippa!

11/01/2015

Terve!

Sitten viimepostauksen on käynyt hassunhauska juttu: mun blogin kävijämäärät on hypänny yli kymppitonnin! Wuhuu, party hard.

Hämysti lupasin jo ennen joulua toteuttaa yhden postausidean, joka ainakin musta on aika mielenkiintonen ja nyt sitten eilen muistin sen jopa aamusta asti. Kyseessä on mikäs muukaan kun PÄIVÄNI KUVINA! Nyt kaikki varmaan sammutti koneensa ja meni pois... MUSTA TÄÄ ON KIVA IDEA. :( En oo tätäkään aikoihin väsännyt, vanhassa blogissa viimeeks ja siitäkin on jo pieni ikuisuus, joten katellaas miten tää meni! Ostin tosiaan vähän aika sitten uuden puhelimen, ja tää on kokonaan sen varassa kuvattu, kun ei oikein järkkäriä kehtaa raahata mukana joka paikassa. Mutta joo, asiaan! Tää on siis tosiaan öö, keskiviikko 7.1.



Herätys pärähti torstaiaamuna soimaan tohon aikaan, niinkun joka arkipäivä (paitsi jos pääsen kyydillä). Sitten vielä ihmetellään, miks nukahtelen koulussa. Ja koska aamu ei ala hyvin ilman pakollista sometuokiota, niin päätin jakaa tuntojani Snapchatin kautta kavereille.



Kunhan sängystä ylös pääsen, niin alan tekemään itestäni vähän enemmän ihmistä muistuttavaa näillä välineillä. Ensin raahaudun vessaan pesemään hampaat ja naaman, käytössä nyt tuo Garnierin PureActive Energising purifying gel, öljyselle ja epäpuhtaalle iholle. Ihan hyvin tää pesee mut ei oo mikään huipputuote, kyllä tätä käyttää. Sen jälkeen sudin naamaani kasvovettä ja kosteusvoidetta, molemmat Lumenen. Pitää ainakin kosteusvoide vaihtaa vähän jytympään, naama jää hirveen kireeks ton jäliltä eikä oo kyllä mistään anti-shinesta puhettakaan. Pesuaine mulla oli kans samaa sarjaa mut se loppu ihan parissa viikossa, eikä ollut ees mitenkään erityisen hyvää. Pitää varmaan taas suunnata nokka apteekkiin ja ostaa Vichyn rasvaselle iholle tarkotettua, se on paras mihin oon ikinä törmänny ja äärimmäisen riittoisa.



Toisessa kuvassa näkyy sit mun ootd ...oiskin niin, nauttisin. Tommosissa vaatteissa mä mun aamun chillailen, jäätymiskuoleman partaalla. Screenshotissa ei toi aika oo ihan sidoksissa vierekkäiseen kuvaan mut mitäs sitten, tää oli ainoo väli mihin tän pysty tunkemaan. Onnistuin tosiaan myöhästymään bussista! Tuntu hienolta, en vaan ymmärrä miten tein sen mutta pikkuvikoja heh.



Mystisiä asioita tapahtui, eli länttäsin meikit naamaan. Joista ei näy mitään koska peilikuvat. Toisessa kuvassa kiitos peilin mun kulmakarvakin näyttää ihan epätasaiselta. Mut joo, on kai tossa jonkinnäköinen muutos huomattavissa. Ainakin toivon niin.



Juu, tässä näkyy siis se oikea keskiviikon ootd! Paita Gina Tricotista ja housut kirpparilta, musta bandeu Ginasta myös. Toisessaa kuvassa näkyy myös vähän miltä se paita sit päällä näyttää takaa päin. vaikka se onkin rypyssä ja näyttää lähinnä siltä et mulla ois jäätävät tursotukset selässä hehe.



Pääsin jopa myös kouluun, tunnin myöhässä vaan! Muut pääs kivasti tauolle kun saavuin paikalle, niin kaappasin Jessican mun kainaloon ja menin vessaan ottamaan selfieitä. Tästä on tullu jo yleinen naurunaihe, jos oon kauan vessassa niin ensimmäinen kysymys aina on "NITA, OTITKO TAAS SELFIEITÄ?" ja sit aina oon sillee ".......joo...."



Tässä on ainoot kuvat, mitä sain koko koulupäivänä aikaseks ottaa. Ei meillä kovin jännittävä päivä ollu muutenkaan, tunti matikkaa, kolme bilsaa ja kolme ruotsia. Kahdesta ekasta tässä onkin kuva, ja ruotsi meni jokseenkin levottomasti... Oli kyllä ihan mukava koulupäivä, ei sillä. Oikeestaan, oon huomannu että nykyään aika moni päivä on mukava. Vähän outoa, mutta noh, en valita :D



Jeee, päästiin pois! Naurattaa tuo kenkävalinta, ku muuten pakkaudun villahuiviin ja toppatakkiin mut sit kuljen kesätennarit jalassa. Ainakaan vielä ei oo varpaat jäätyny irti, joten vielä selvitään. Ostin talvikengät kovia pakkasia varten, mut aina oon sillee "VIELÄ EI OO NIIN KYLMÄ!!!" vaikka toppatakkia aloin käyttämään ku oli +5. Tänäänkin oli -15, niin en sit tiedä millon on tarpeeks kylmä. Sitä odotellessa.



Suuntasin siis bussiin ja bussilla kohti Otavaa. Tykkään matkustaa bussilla, koska saan vaan istua kuulokkeet päässä ja olla hiljaa melkein puolisen tuntia, mikä tässä lyhyessä matkassa bussilla vierähtää. Anteeks muuten random kaveri, joka päädyit minun kuvaan, ei toistu. JA KYLLÄ. Oon pahasti addiktoitunut One Directioniin. Ennen kuin kukaan kertoo mulle enää kertaakaan sen olevan huono poikabändi, kuunnelkaa niiden uusin levy. Huomaa aika selvän eron ensimmäisen sekä tämän levyn välillä. Ja no, onhan Harry Styles kiharineen aika helvetin söpö...



Pääsin kotiin, ja ensimmäisenä vaihdoin vaatteet, koska en jaksa farkkuja ja valkonen paita on vähän liian riskialtis mulle. Leikin Kiiran kanssa hetken, se sai taas ihme hepulin eikä meinannu suostua olemaan paikallaan kuvaa varten ees pientä hetkeä...



Päätin hetken chillailla, söin vähän välipalaa, pelasin ja siivoilin huonetta ettei se taas pääse räjähtämään. Toi näyttää toi seinä hirveen tyhjältä, siihen on kyllä tulossa jotain kunhan keksin mitä. En välttämättä haluais mitään bändijulisteita niin saa nyt nähdä.



Minja lupas tulla käymään, joten sitä odotellessa päätin napsia selfieitä vähän lisää ja snäppäillä kavereille. Meinasin myös nukahtaa välissä. Ei ihan tiistaisen vapaapäivän jälkeen tuo nukkuminen sujunu ja sehän heijastu sitten keskiviikkoon. Tuntu kamalalta nousta tuosta, kun ovikello soi:D

Ok, oli pakko pistää tää Bloggerin kautta ja erikokosena koska tästä ois muuten tullu hämmentävän suuri. Minja tosiaan saapui ja halus tietää miten mun selfiekeppi toimi, tämä seuras siitä. Alhaalla meidän piti näyttää äkäisiltä, hyvin toimii vissiin.



Jossain vaiheessa iski tylsyys ja nälkä, niin päätettiin lähtee kauppaan ostamaan vähän evästä. Kipastiin myös nuokun kautta moikkaamassa äitiä ja suorittamassa vähän salapoliisihommaa, vihdoinkin suuri mysteeri on ratkaistu ja sitä rataa.



Paistettiin nugetit, googleteltiin jännittäviä asioita, tutkittiin Piripiri-maustetta netistä (sen toinen kutsumanimi on Pilipili. ANTEEKS MITÄ, mun sisäinen 12-vuotias ei kestä tätä) ja pelattiin WordBasea varmaan jonkun tunnin verran ennen kun Minja lähti kotiin.



Minjan poistuttua paikalta raahauduin suihkuun ja pesin hampaat. Päätin lukea vähän sarjakuvia ja syödä joululahjaks saatuja Hopeatoffeita mut en mä sit jaksanu syödä niitä.... Toi sarjakuva on ihan sairaan hyvä!! Oon aina rakastanu lukee Aku Ankkaa yli kaiken, joten tän alottaminen oli selkee jatkumo sille sit. En oo jaksanu TWD'ta sarjamuodossa seurata hirveen aktiivisesti, mutta pelit on kiinnostanu sitäkin enemmän ja nyt oon obsessoitunut sarjakuviin. Toinen kirja on jo luettuna, ja kolmas odottelee tuolla pöydällä alotusta. Pitäis varmaan antaa vielä sarjalle mahdollisuus myös, oon vaan kuullu liikaa huonoa palautetta siitä.



Makoilin hetken sängyssä ja selailin somea, sekä tekstailin ihmisten kanssa. Ylipäätään nautin uudesta puhelimesta, koska noh, onhan tää aikamoinen muutos Trendin jälkeen. Postailen tästä vaikka tarkemmin vähän myöhemmin sit! Kymmenen maissa luovutin ja kävin nukkumaan. Univelka teki tehtävänsä ja sainkin rytmin järkeväks siihen asti, että torstai-iltana eräillä oli WhatsAppin puolella vähän hauskaa, ja meni reippaasti yli puolenyön. Kiitti toverit.

-------------------------------------------------------------------------------------

Tosiaan, tämmönen on suurinpiirtein mun perus arkipäivä. Toki jotain muuttuu, en esimerkiks nää aina kavereita vaan saatan sen välin täyttää esimerkiks Simsillä tai tv-ohjelmilla. Usein myös iltaisin on pakko kattoo jotain ohjelmaa mut tästä se jäi näköjään pois.

Kertokaa toki, jos tykkäätte/ette tykkää tämmösistä. Kommentteihin voi myös ehdotella et mitä haluais lukea, on aina miellyttävää toteuttaa ideoita jotka on kivoja sekä itelle että lukijoille. Mut tän pidemmittä puheitta, nähdään taas viimeistään ens sunnuntaina! Heippa!

02/01/2015

Terve! Lupasin kirjotella uudenvuoden riennoista, ja ajattelin pitkästä aikaa päivittää kuulumiset noin muutenkin koska noh, ois muuten aika tynkä postaus hehe.



Tällasella porukalla oltiin tosiaan kasassa, muut ei syystä tai toisesta päässyt paikalle. Lähinnä jauhettiin paskaa, syötiin liikaa karkkia (ok tällä kertaa ei ees liikaa!), juotiin limpparia ja katottiin Tähtiin kirjoitettu virhe, mikä oli edelleen loistava elokuva. Tajuttiin myös, että tänä vuonna saavutetaan kaikki (paitsi Iida♥) maaginen 18 vuoden raja, ja ensimmäinen meidän kaveriporukasta jo viikon päästä. Järkyttävää! Tuntuu, et vasta siihen oli ikuisuus, ja nyt jo alle vuosi.

 Käytiin myös Otava-bigcityn kylällä kattomassa raketteja, ja oli ne ainakin paremmat pommit kun viime vuonna. Tehtiin myös uudenvuoden lupauksia, lupasin suorittaa VaKun kunnialla loppuun, aloittaa onnistuneesti amiksen sekä olla parempi ihminen. En vaan oo vielä keksiny keinoa toteuttaa sitä, heh :---D
Meinas kyllä mennä hermo totaalisesti kun katto meitä vuosia nuorempien käytöstä tuolla kylällä. Porukka viskeli toisiaan semmosilla pienillä ritisevillä jutuilla, onko ne papatteja vai mitä ikinä onkaan mitkä rätisee ja kipinöi. Teki ihan pahaa ja olinkin aika kuumotuksissa kun käveltiin niiden takana, et millon tulee papatista päähän... Voin kertoo, sen jälkeen ne raketit ois löytyny jostain ihan muualta ja TOSI syvältä. Ärsytti myös se et joka paikka oli jäässä, käveltiinkin iso osa matkasta käsikynkkää koska tennarit + peilijää ei oo kovin hyvä yhdistelmä.



Siivosin eilen/toissayönä mun huoneenkin, koska alko ahdistuu oikeesti se liika tavaran määrä pitkin poikin, ja se ettei oo mitään pintaa enää mille vois laskea jotain. Nyt on taas! Tää onkin ainoa hyödyllinen juttu joululomalta, loput ajasta menikin lähinnä pelaessa Simsiä ja nukkuessa puoleen päivään asti.. Siivosin tosin mun vaatekaapitkin, heitin kaikki reikäset tai muuten vaan käyttökelvottomat rytkyt roskiin ja loput mätin säkkiin myyntiä varten. Vaatimattomasti tuli iso Ikea-kassillinen myytävää kamaa... Esimerkiks kaikki bändipaidat sai lähtee menemään, en oo vetänyt yhtäkään vajaaseen vuoteen päälle enkä tee niillä oikeasti enää mitään.

 Oon myös löytänyt uusia kavereita ja tavannut ihmisen joka on mulle suurinpiirtein brother from another mother, mikä sen parempaa kun omistaa kaveri, jonka puoleen kääntyä aina kun tarvii miehellisiä neuvoja hah. Mulla on muuten joulusuklaata kaappi täynnä, vähän hirvittää että paljon mun ulkomuoto alkaa muistuttaa Jabba the Huttia kun syön ne mutta noh, talvena kerätään varastoon ja joulusyömisillä ei oo väliä vai miten se ikinä menikään.



Kiiralla on joku fiksaatio tohon mattoon, siinä on semmonen harmaa läntti mihin on kaatunu jotain tahmeaa niin se aina ensimmäisenä on nuolemassa sitä, kun se pääsee mun huoneeseen. Ihme koira. Hengailin eilen osan illasta Kiiran kanssa, lähinnä kuumotti se et kuinka huonosti se ottaa raketit vastaan, mutta ei tuo ollu moksiskaan. Ei tässä vieressä onneks ihan ammuttukaan, mutta ei koskaan voi tietää.

 En vieläkään pääse yli siitä hämmennyksestä, että on muka vuosi 2015. Mikä se tommonen luku muka on? Vasta sisäistin et on 2014 ja heti se vietiin pois...... Tänä vuonna tapahtuu kyllä paljon hurjia juttuja, en malta oottaa ees et mitä kaikkee tulee! Suunnitelmia on jonkun verran mut palaillaan niihin sit ehkä myöhemmin kunhan saan asioita vähän rullaamaan.



Tein tämmösen hassunhauskan kuvan, mistä näkee vähän et paljonko sitä on vuodessa tullu muututtua. En meinannu ensin ees tunnistaa tota toista kuvaa, en näytä jotenkin yhtään iteltäni! Tottakai monet asiat, esimerkiks kulmakarvat ja jo ihan kuvakulma muuttaa asioita, mut silti tuntuu tosi oudolta ajatella et vuosi sitten näytin tolta. Vähän ois kyllä ikävä venytyksiä, määh.

 Mites teillä lukijoilla on lähteny 2015 käyntiin, kenties hirveessä darrassa? ;D