01/01/2015(??? hämmentävä luku)

Mietin tässä taas, kuinka tiivistää tämä vuosi jollain tapaa sanoihin ja yhteen postaukseen. Se tuntuu hankalalta. Ei siksi, että olis tapahtunut paljon, vaan siksi, etten tiedä mistä kirjoittaa ja millä tapaa. On jotenkin niin hämmentävää, kuinka nopeesti aika on mennyt. Muistan uudenvuoden kuin eilisen, sen tuskan, mikä iski vatsanpohjaan kun isä soitti ja sanoi että mummo nukkui pois, muistan vieläkin sen miten hämmentävän lämmin oli Tampereella, kun istuttiin Pakkahuoneen edessä, muistan kun ensimmäistä kertaa heräsin aamuyöllä auringonnousuun, kun jännitin Turkkiin lähtöä kamalasti ja sen itkupaniikin, mikä tuli kouluunmenosta. Muistan tuhannet kerrat, kun jännitin ruokakauppaan lähtöä tai itkin, koska olin niin ruma. Tää on siitä jotenkin harvinainen vuosi, etten oo kehittänyt keneenkään yhtään sen suurempia tunteita ja oon oppinut kuuntelemaan itseäni.Oon ymmärtänyt sen, mitä on itsensä rakastaminen.

Lukiessani viime vuoden samanmoista postausta (klik) mut täyttää suuri haikeus, ja samaan aikaan pintaan nousee huvittuneisuus. Naurattaa tuo kaikki salamyhkäisyys, vaikka olin edelleen ihan paskana ja vasta kokoamassa itteäni uusiks kasaan. Huomaan selkeesti tästä eron siihen vuodentakaiseen minään, ja siihen, miten junnu olin vielä silloin. Ei sillä, ei tässä vieläkään mitään järjen riemuvoittoja olla, mutta kuitenkin. Haaveilin uudesta alusta, vaikka hyvin tiesin kokoajan, ettei musta ikinä ois ollut siihen (luojan kiitos en edes yrittänyt, ois tänä syksynä tullu vähän ikävä äitiä jos paniikkioireet oiskin puskenut pintaan jossain toisessa kaupungissa opiskellessa...). Toivoin hillitöntä kuumuutta ja jäätävää pakkasta, ja sain molempia. Nautin enemmän pakkasesta. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa ulkomailla (Ruotsia/Tallinnaa ei lasketa) sekä lentokoneessa. Se on aika suuri asia mulle, sillä oon aina halunnut nähdä paljon paikkoja ja nyt mä olen nähnyt elämäni ensimmäisen paikan jopa kahteen kertaan heh.

Oon myös kokenut jonkinmoisia ulkoisia muutoksia! Tukka on lyhentynyt, mitä en uskonut ikinä tekeväni, koska olin jotenkin iskostanut päähän sen ettei se tyyli sopis mulle. Pah, ehkä paras tukkamalli tähän päähän ikinä. Sheivasin myös tukan lyhenemisen myötä mun kulmat pois........... Nita, ANTEEKS MUTTA MITÄ VITTUA. En tietenkään ennen sitä opetellut ikinä piirtämään niitä, hehhe.... Kiva opettelu alkokin sitten siitä, ja tunnetustihan ne ekat yritykset meni päin mäntyä.  Kyllä mun kulmat vieläkin näyttää välillä siltä että oisin piirtäny ne hirveessä tuubassa mut noh, pikkuvikoja.... Näyttää ne ainakin tuplasti normaalimmalta kun sillon alkuaikoina! Oon myös laihtunut jonkun verran, sekä löytänyt itelleni semmosen tyylin joka miellyttää silmää sekä istuu mun vartalolle. Pitäis vielä pari juttua hommata niin ois ihan bueno. Pelkään kesää, koska mun kesävaatevarasto menee about täysin uusiks......

Ööö mitähän vielä. Kaveripiirit on suppeutuneet huomattavasti, mutta en välttämättä koe sen olevan huono juttu. Pari vanhaa kaveria on lähentynyt ja oon löytänyt mun nykyiseltä luokalta ihan huikeita tyyppejä, joiden kanssa jaksaa viettää helposti sen 5 päivää viikossa ongelmitta.

 

Toivottavasti 1.1. aamu ei näytä tältä

Sanoisin, että tän vuoden aikana oon saanu mun elämän aikamoiseen tasapainoon, kaikki asiat on vähintäänkin perushyvin ja yleisolo on aika onnellinen. Mukavaa, että välillä näinkin päin! Palataan astialle ens vuoden puolella, koitan silloin saada ulos jotain uusvuosilätinää vielä. Kiitos tästä vuodesta kaikille, ja ennenkaikkea teille lukijoille, jotka ootte roikkunut messissä melkeen vuoden verran! Uskomatonta, vaikka täällä ollaankin oltu turhan hiljaisia aina silloin tällöin. Ootte upeita ♥