Vähän voisin ruveta sopimaan itteni kanssa, että postaan vähintään EDES joka sunnuntai niin tulis tännekkin joskus jotain asiaa. Parempi kai tällanen kerran viikossa-tahti ois kun semmonen kerran kahdessa kuukaudessa-tahti....
Oon taas leikkinyt saamatonta, enkä oo ees alottanut kuvaamaan ostospostausta. Hupsista ja sitä rataa.. Lupaan ottaa sen projektiksi seuraavalle viikolle, lupaan OIKEASTI. Alotan heti tänään. Kunhan löydän kaikki uudet vaatteet..... Oon villiintynyt ihan urakalla, en varmaan ikinä oo ostanu näin paljon vaatteita muutaman kuukauden sisällä.
No, mitäs viikolla onkaan tapahtunut? Ei oikeasti MITÄÄN. Oon ollut koulussa, iskällä ja selviytynyt yksin jopa hammaslääkäriin asti. Lukenut enemmän kuin ikinä, hankin vihdoin ja viimein elämäni ensimmäisen kirjastokortin ja nyt sitten on sekin touhu lähtenyt hiukan lapasesta. Stephen Kingin Carrien kolusin läpi muutamassa päivässä, ja nyt on menossa Uinu uinu lemmikkini. Viimeisimmästä on jäljellä ehkä reilu sata sivua, joten kävin jo hakemassa lisäluettavaks Sid Vicious - Nuorena kuolemisen jalo taito ja Tohtori Ozzyn omituiset ohjeet-kirjan. Sid Vicious nyt vaan on äärimmäisen kiinnostava tyyppi, kaikella tapaa, ja Tohtori Ozzy-kirjaa oon päässyt aiemmin silmäilemään, enkä voi sanoa muutakuin että toivon, ettei kukaan oo ikinä ottanut noita sen neuvoja todesta... :D Harmittaa etten löytänyt Ozzyn uusinta elämänkertaa, Minä, Ozzy-kirjaa sieltä, toivon että se oli lainattu ja sitten kun palautan sinne taas kirjoja niin saisin sen kahmastua mukaan. Kuunneltiin sitä joskus äänikirjana ja siis... ei oo mitään niin hauskaa kun Ozzyn kirjotustyyli ja tasapaksu kirjanlukijan ääni. Huhhuh.
HUOMENNA ALKAA JOULUKUUUUU WUHUU! Saa avata ekan luukun joulukalenterista, en oota mitään niin paljon. Tiedän tänä vuonna suurimman osan mun lahjoista, äitiltä tulee lähinnä kirjoja ja iskältä paita. Suklaata myös toivottavasti.
Olihan tällä viikolla muuten myös yksi ihana asia, sillä Suomi otti vihdoinkin askeleen kohti tasa-arvoa ja vuotta 2014. Eiköhän kaikki tiedä, mistä puhutaan. Kyllä, täälläkin #tahdotaan. Tämä koskettaa minuakin suuresti, sillä olen vasta 17-vuotias ja avoin joka suuntaan. En voi koskaan tietää, tuleeko Se Oikea, kenet haluan viedä vihille, olemaan mies vai nainen. On yksinkertaisesti ihana ja HUOJENTAVA ajatus, että oli se kumpi vaan, voin rakastaa häntä avoimesti ja sanoa Tahdon. Ennen kuin joku kysyy; en osaa luokitella seksuaalisuuttani mitenkään. Lähimmäksi menee varmaan pan, koska ajatus miehestä, naisesta tai oikeastaan mistään siltä väliltäkään ei ällötä tai tunnu mahdottomalta. Kuten sanottua, en kuitenkaan halua tunkea itseäni mihinkään lokeroon, vaan rakastun yksinkertaisesti siihen, joka mut hurmaa, oli sukupuoli mikä tahansa.
Ajattelin, että tänään ois jotenkin erityisen aikaansaava sunnuntai. Kävin lenkillä, tulin kotiin, meikkasin ja se siitä. En ole saanut aikaseks edes Supernaturalin tuijottelua. En oo kattonut Supernaturalia viikkoon, ja alan saamaan vierotusoireita Dean Winchesterista. Siis oikeesti, jos se ei ois fiktiivinen, se ois täydellinen mies ulkonäöltään SEKÄ luonteeltaan.
Sain kuitenkin otettua kuvia jonkun verran äsken, joten saattekin muutamat naamakuvat meikästä koska miksi ei!
Ahistaa, kun nykyään näytän aina samalta. Aiemmin mun meikkaustyyli muuttui, tukanväri muuttui ja tyylikin saatto päivän aikana muuttua täysin päälaelleen. Nykyään pukeudun aina oikeestaan samalla tavalla ja aika tavallisesti, meikkaan aina samalla tavalla ja tukkaakaan en uskalla värjätä. Toisaalta, tää istuu mulle paremmin kun mikään jäätävä rock-räpellys ikinä. Ei sillä, rock-tyyli on tosi hieno jos sen toteuttaa oikein, mutta mulla oli aina se tyyli vähän hukassa. "Vähän". Rock-musiikki taasen on lähempänä sydäntä, kuin ehkä koskaan. Ozzy Osbourne raikaa päivästä toiseen, ja oon vähän laajentanu tietoisuuttani eri bändeistä. Mukan mahtuu myös paljon muunlaista, viimesimpänä oon alkanu popittaa One Directionia........ Ja kyllä, ihan tosissani. Mutku se on hyvä............................... Oon myös jostain syystä kuunnellut Santa Cruzia viimeaikoina, Posse-esiintymisen jälkeen Wasted n' Wounded jäi soimaan päähän ja oon oppinut tykkäämään siitä!
Eipä tässä kai enää muuta, taidan painua suihkuun ja ruveta sitten kattomaan Supernaturalia
