Päätin suosiolla lykätä tätä postausta tänne asti, vaikka kovasti jo lauantai-iltana tätä työstin mut ei vaan tullu mitään. Jotenkin on iskeny päälle jäätävä writer's block, tuntuu et kaikki on sanottava on liian tasotonta tai sit ei bloggaamisen arvoista, kuvat on ala-arvosia ja tuntuu lähinnä et vaan aliarvioin mun lukijoita. Oon myöskin viimeaikoina huomannut, etten enää tiedä mitä blogiin kirjoittaa ja mitä ei. Edellisen blogin kanssa tein sen virheen, että kerroin liikaa ja se ei päättynyt kauniisti, joten oon tän blogin suhteen ollut paljon varovaisempi ja pahimmissa tunnekuohuissa vaan sulkenut Bloggerin ja vääntänyt popit täysille, ja purkanu kaiken sitä kautta. Tuntuu jotenkin helvetin typerältä estää itteään avaamasta omaa sanallista arkkuani tänne myös, koska tää koko blogihan käsittelee mua mut toisaalta mieluummin jätän tietyt asiat sanomatta, koska kaikki kuitenkin jää tänne ja se on tullu ihmisten silmille poistamisesta huolimatta. Jotenkin hämmentää silti, kun äsken aloin miettiä et pitäis kertoa kuulumisia, mut en osaa selittää mitään paljastamatta liikaa, mut niin et se ei ois vaan ympäripyöreetä pöperrystä. Hankalaa sanon minä.
No, mitä mulle siis kuuluu? Samaan aikaan mulle kuuluu parempaa kuin aikoihin, ja samaan aikaan mennään enemmän pohjalla kuin kuukausiin ollaan menty. Ihastumisesta seuraa mulle aina joku jäätävä alakuloisuus, (ehkä siinä on osasyynä myös se kuinka helvetin kaukana toinen on), voimattomuus ja vaikka mitä muuta. Myös ahdistus on aika-ajoin nousussa, tosin lääkärin kanssa jutellessa selvis että se usein kuuluu elämänmuutoksiin joten en jaksa edes hämmästellä. Vuoropäivin oon helvetin välinpitämätön sekä itteäni että muita kohtaan, ja aina välillä taas tekee mieli vaan itkeä ääneen koska tuntuu että välitän niin paljon että pää leviää. Ensin saatan itkeä ääneen, ja kymmenen minuutin päästä nauraa niin kovaa ettei henki meinaa kulkea. Nita, mitä helvettiä nyt oikeesti. :D Eiköhän tääkin helpota sitä mukaan kun tilanteet tasottuu ja opin elämään tän uuden tilanteen kanssa, ehkä sitten kun en saa enää tietyn tyypin tekstareista sydämentykytyksiä heh...
Kevyempiin aiheisiin, sain silmälasit! Instaseuraajat on kylläkin tilanteen tasalla ollut jo varmaan viimesen viikon ajan, mut postaan tän kuvan vielä tännekkin koska no lol, miks ei?
Oon saanu hirveesti kommenttia siitä, miten näytän jotenkin aiempaa vanhemmalta ja kuulemma myös älykkäämmältä... :D jotenkin hämmentävää. Tykkään kyllä näistä, vaikka oon aikalailla unohtanu käyttää näitä hups... Ehkä tähän vielä tottuu, et päässä pitäis kokoajan olla jotain. Nytkin tosin tajusin et oon ollu koko illan ilman............. Go Nita, näin se hoidetaan.
Taidan jatkaa tätä mun loistavaa unirytmiä samaan tyyliin niin kuin koko viikonlopun, ja pistän pyörimään Supernaturalin ja kaivan kaapista Panda-tehtaalta mukaan tarttuneita nameja. Omnomnom kuola valuu jo nyt....!
