Oodi VaKulle

Ensimmäisen kerran sana tästä koulutuslinjasta kantautu mun korviin syksyllä, kun pahojen ahdistuskohtausten takia en pystynyt merkonomipuolta jatkamaan. Olin lievästi sanottuna paskat housuissa, mua pyöriteltiin kokoajan uusien ihmisten luo juttelemaan ja kokoajan tungettiin uusia vaihtoehtoja nenän eteen. Ainoo, johon niistä tartuin, oli valmentava ja kuntouttava koulutus. Tapasin meidän ryhmänohjaajan paria viikkoa ennen koulun alkua, jolloin sovittiin tarkemmat aikataulut opiskelun alotukselle, puhuttiin vähän mun tavotteista vuoden ajalle ja ylipäätään juteltiin siitä, mitä mä haluan sitten tulevaisuudessa. Kiitos tän ryhmänohjaajan mulla on ensi syksylle opiskelupaikka jemmassa. Kuitenkin, sain sumplittua koulun alotuksen lokakuun puoleen väliin Turkin reissun jälkeen.



Muistan vieläkin, miten paljon eka koulupäivä kuumotti mua. Äiti vei mut sinne, ja muistan edelleen sen jäätävän tärinän auton etupenkillä. Suunnittelin kovasti mahollisia pakoreittejä, ja meinasin oksentaa päälleni kun pelotti niin paljon... menin luokkaan ja olin ihan että mitä, kaikki oli tosi ystävällisiä heti alkuun, ja tunsinkin luokalta yllättäen etukäteen kaks tyyppiä. Ensimmäisellä tauolla mulle tultiin jo juttelemaan, ja muistan vaan ajatelleeni et yhyy miten ihania ihmisiä täällä voikaan olla.



Pikkuhiljaa asiat lähti sujumaan. Kouluunmeno ei enää tuntunut kidutukselta, pääsin aamuisin sängystä ylös ilman itkukohtauksia, ja herranjumala, musta oli jopa mukavaa mennä kouluun niiden ihmisten keskelle. Aloin tottua ryhmään, ja ystävystyä ihmisten kanssa joiden seurassa vietin 8 kuukauden ajan arkipäiväni. Työharjottelut työnti mut taas pois mukavuusalueelta, mutta ainoostaan hyvällä tavalla. Mulle annettiin mahdollisuus ottaa pieniä askelia, joita muuttaa ajan kanssa harppauksiksi omaan tahtiin. Sain kaiken tarvittavan tuen ja paljon enemmän, mitä tarttesin noustakseni siitä suosta mihin olin aikalailla ite itteni ajanu kevään ja kesän aikana.



VaKulla opin olemaan oma itteni, sanomaan ääneen mielipiteet ilman pelkoa muiden ajatusmaailmasta, uskalsin olla sitä mitä oon aina halunnut ja pääsin miettimään ensimmäistä kertaa ihan oikeasti, mitä haluan tehdä tulevaisuudellani. Opin myös VaKulla ensimmäistä kertaa elämässäni laskemaan prosentteja, tästä kuuluu kyllä täys kiitos Marjolle joka niitä meikäläisen päähän jaksoi kerta kerran jälkeen takoa lisää.

En keksi enää tähän loppuun mitään, mitä sanoa. Kiitos opettajat, kiitos uudet sekä vanhat kaverit ja ennen kaikkea kiitos VaKu, siitä, että ette ikinä päästänyt mua takas pohjalle vaikka moneen otteeseen sinne pyrin. Halataan kun tavataan.

21/05/2015

 Moikka!

Ajattelin tehä tämmösen höpöttelypostauksen erikseen, ihan vaikka sen kunniaks että kesä lähestyy, ja vois olla hyvä päivittää kuulumiset pitkästä aikaa jopa tällekin puolelle. 

 Roope tosiaan lähti toissapäivänä näin neljän viikon jälkeen, enkä oikein tiedä miten päin pitäis olla tai miten tähän pitäis reagoida. Toisaalta jees jäädä yksin, eikä olla edes kauaa erossa kun tulee Roopen valmistujaiset ja oon siellä sit tovin mut silti, en oo ollu yksin aikoihin... Mut eiköhän tästä selvitä, kuitenkin erossaoloa tulee vaan reilu viikko kaikesta huolimatta. Kesä tottakai vähän jännittää, kun ei noita töitäkään tullu ainakaan toistaseks, niin rahallisesti tulee olemaan tiukkaa... Toivotaan vaan et asiat saadaan jotenki sumplittuu järkevästi! Otin lähdön paljon raskaammin mitä oisin olettanu, paniikkikohtausta puski melkeen perjantaista lähtien päälle kokoajan, ja siitä johtuen olin kärttynen ja itkunen vähän väliä. Onneks nyt on vähän helpottanu, meinas ampua skitsoilu yli jopa mun mittapuulla.

Kesäduunia ei tuttuun tapaan taaskaan tullut, vaikka vaatimattomat 15 hakemusta lähetin, ja varsinkin Mikkelin kaupunki toitottaa joka suunnasta palkkaavansa mielellään nuoria, jotka ei oo ennen ollu töissä ja on täysin vailla työkokemusta. Kiva olla 17-vuotias ja ilman kokemusta palkkatyöstä, lähde näillä eväillä selviämään yksin... no jaa, eiköhän vikaa ollu mussakin mut ihmetyttää koko järjestelmä. Ei voi mitään, pakko kai ens kesänä yrittää uusiks. Sain yhdeltä tuttavalta lapsenvahtihommia silloin tällöin, eli on edes jotain. En tosin tiedä miten usein ja paljonko..



Kesä on muutenkin suhteellisen pelottavaa aikaa mulle, koska en osaa toimia ilman rutiineja. Huomasin jo sen viime vuonna puolikkaan välivuoden aikana, ettei tuu mitään jos vaan olen ja se oli varmasti osasyy siihen, että paniikkioireet laukes kunnolla sitten syksyllä uuteen kouluun mentäessä. Kuumottaa syksyllä alottaa taas merkonomipuoli, vaikkakin asiat on nyt ihan toisin ja oon saanu lääkkeet jotka auttaa, sekä oon ylittäny itteni asian suhteen miljoonasti ja päässy pahimmista peloista yli. Kuitenkin samalla alitajunnasta hiipii pelko, joka sillon tällön pistää käpertymään peiton alle kippuralle ja nielemään kyyneleitä. Ootan kuitenkin samaan aikaan innolla koulun alkua, ja kun oon jo vähän henkisesti valmistautunut tähän niin eiköhän se siitä. Viime syksynähän mut heitettiin kouluun semmosella viikon varoitusajalla... Se oli ihan liikaa.

Mut onhan tässä kaikenlaista kivaa tulossa onneks! Kesäloma alkaa pian, ja toivonmukaan säätkin lämpenee vähän sen mukana. Kesäkuun alku menee luultavasti aika tiiviisti Roopen kanssa, koska sillä alkaa sit työt niin pitää ottaa ilo irti vielä kun voi hehee. Helsinkiin pitäis selviytyä silleen et 27.6 pääsis Olympiastadionille jytäämään 1D'n tahtiin, EN EHKÄ JAKSA OOTTAA EI VITTU. Okei oho sori käyttäydyn. Oon niin riemuissani! Osaan varmaan pikkuhiljaa kaikki niiden biisit ulkoo, enkä ees voi kuvitella miltä tuntuu nähä ne livenä oh doge.



Päätettiin myös pistää elämä risaseks ja tilattiin matka Kreetalle heinäkuun puoleen väliin. Vietetään siellä viikko, ja tarkempana kohteena on Hersonissos, tai Hernosissassussas kuten Roope asian mielellään ilmaisee. Älkää kysykö, en tiiä koko mestasta muuta kun sen, että sen lähellä on huisi vesipuisto, iso akvaario ja dinosauruspuisto. Siinä onkin tiivistettynä mun viikon ohjelmisto haha ei vaan, kai sitä vois välissä vaikka shoppailla...  On siellä kai myös joku ranta, millä koittaa epätoivosesti grillata itteensä ja leikkiä hyljettä.

Epäilen vahvasti, että käynnistän nyt Simsin/Netflixin ja alan tuhoamaan jääkaapista löytyvää nistipataa, koska en enää keksi muutakaan. Hiton yksinäiset viikonloput, vihaan teitä.

18/05/2015

Heeei!

Ja anteeksi tämä suurimuotoinen motivaatiopula. Tällä kertaa en edes omaa äärimmäisen hyvää tekosyytä, vaan voin aivan julkisesti myöntää laiskistuneeni huomattavasti, mitä lähemmäs kesää mennään. Luojan kiitos ainoa laiskistumiskohde on blogi, muut osa-alueet elämässä tuntuu ottavan tuulta alleen koko ajan lisää mikä hämmentää suunnattomasti, oon esimerkiksi innostunut siivoomaan älyttömästi...

Oon myös viimeaikoina pistäny vähän shopaten, mistä alunperin pitikin tulla teille postailemaan. Oon pitäny aikalailla mielessä ton tulevan sesongin näitä ostoksia tehdessä, koska kuten jo aiemmin mainittu, mun kesävaatemäärät ei oo mitään huisin suuria. Oon kyllä aika vähän shoppaillu vaatetta, ja kaipailisinkin ehkä jotain lyhythihasta lisää ja ehkä jonkun villikortti-mekon niin kaikki menis hyvin.



Ensimmäisenä ostin pitkähihaisen crop topin, koska noh se oli halpa lol ja aika kiva hameiden kanssa. Pitäs vaan saada jostain perusmusta kellohame tän kanssa, omistan yhden hameen tällä hetkellä joka on oikeesti auttamattoman lyhyt (T: Nita, joka osti sen 3 vuotta sitten ja valitti kuinka se on liian pitkä... oon tulossa vanhaks.)... ois ihan kiva ettei kannikat vilkkuis aina.



Lötköshortsit on myös H&M'n. Kaipasin farkkushortsien lisäks kaappiin jotain tällasta niille päiville kun kunnon housujen pukeminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, tai käyn viemässä roskat tai muuten vaan haluan piilottaa löllyvät sisäreiteni kaikilta ohikulkijoilta. Pelkään pahoin et asun näissä koko kesän... on nimittäin sen verran miellyttävät pöksyt!

Siihen loppukin vaateostokset. Näiden lisäks ostin jotain vaaleanpunaista ja söpöä...



Mun sisällä yhä majaileva pikkuernu bongas tän Anttilan hyllyltä halpaan 15 euron hintaan, kun 16-vuotislahjaksi iskältä saama aiempi kulta päätti sanoa ittensä irti, ja lämmetä vaan kun johtoa pitää tietyssä asennossa. Kiireaamuista tuli jopa aiempaa jännittävämpiä, kun samaan aikaan pitäis sutia ripsaria ja pitää suoristusraudan johdosta kiinni. Tää lämpenee parhaillaan 230 asteeseen ja sammuu itsestään jonkun ajan jälkeen, joka onkin tämmöselle lahopäälle aikasta kätevä keksintö.



Kävin kahlaamassa pitkin Mikkeliä halpojen meikkien perässä, ja Carlsonilta löysinkin tämmösen merkin kun Essence. Kuulemma saksalainen brändi ja ihan helvetin halpa, maksoin tästäkin ripsarista kaksi euroa ja meikkivoiteesta kokonaiset 4e. 50 puuteripaperista pulitin toiset 2 euroa, mitä tapahtuu? Ainakin kaikki mun ostamat setit ajaa asiansa täydellisesti, ripsarikin on tosissaan vedenkestävää eikä muuten hievahda mihinkään vaikka kuinka hinkkais.



Tässä vielä se meikkivoide kera primerin, jota käytän. Sekotan näitä joka aamu ja lätkin siitä naamaani, koska oon huomannu et meikkivoide pelkästään on ihan liian jyty naaman rasvoittuville alueille, varsinkin kun oikeestaan posket on enää ainoot mitkä kaipaa enemmän peittoa. Heti kun nää loppuu niin vaihdan varmaan CC-voiteeseen tai jotain, peitepuikko auttaa sit poskien suhteen kovasti.

Mut joo, jos niitä kuulumisia vaikka ens kerralla ja ilman, et ne venähtää melkeen kuukauden päähän...! :D nähdään taas!