Maybe one day you'll understand why Everything you touch surely dies

Terve pitkästä aikaa!

Tapahtui taas suunnittelematon blogitauko. On vaan yksinkertaisesti niin helvetin kuuma, että mun kaikki voimat menee siihen, että muistan edes juoda ja syödä. Joista jälkimmäistä en oo tänäänkään suorittanut laisinkaan, jossei suklaata ja sipsiä lasketa. Ups.

Ja siis oikeesti uskokaa, että mun piti ryhdistäytyä tässä heinäkuun mittaan tän blogin kanssa ihan tosissaan. Suunnittelin jo vaikka mitä, mutta sitten viileys loppu, helteet tuli ja tukehduin melkeen. En tiiä johtuuko rivarin päätyasunnosta vai kenties siitä, että heti mun ikkunan vieressä on tuulen täysin blokkaava seinä, niin mun huoneessa on noin 10 astetta enemmän lämmintä, mitä ulkona. Oishan se ihan kiva pystyä oleen täällä vaikka vaatteet päällä mut mitä sitä liikoja toivomaan. Myös kivaa ois se, ettei suklaalevyn pöydälle jättö haittais tai et huulirasva pysyis kasassa.

 Varmaan ei kahteen kertaan arvata, etten oo oikein helleihmisiä? Nautin niistä säistä, kun huoletta voi heittää pitkähihasen päälle, eikä tuu kuuma. Tai voi laittaa sukkikset jalkaan, eikä jalat valu hikeä. Hupparikelit on mulle ihan ok, joku +15 ja kevyt tuuli, yhyy rakastan. Oon just jokasen hellerakastajan painajainen, haha. Ja kyllä lämpökin mulle kelpaa, ainakin Turkissa ei se yli 30 astetta lämpöä päivittäin edes haitannu. Se oli jotenkin ihan erilaista kun täällä, ilma ei ollu hiostavan kostea.



Ihan loistokirja. Tää on mummon vanha, ja oon lukenu tän jo kaks kertaa! 

En muistanutkaan mainita, miten yhteishaun kanssa. No päin vittuahan se tunnetusti meni, eli ei koulupaikkaa herunut ei. Voin kertoa että harmitti enemmän kun ikinä, itkutkin tirautin tyylikkäästi, kunnes äiti käski ottaa itteäni niskasta kiinni, ja alko listata vaihtoehtoja, mitä mulla vielä on. Niistä jäljellä on enää täydennyshaku, jossa hain Mikkeliin lähihoitajaks, ja oppisopimus. Tällä hetkellä toi oppisopimus houkuttais semisti enemmän, kirjoista pänttäily ei kuitenkaan oo koskaan ollu oikeen mun juttu. Pääsis oppii asioita käytännössä, sais rahaa vähän sekä työkokemusta. En vaan keksi mitään huonoja puolia. Onhan siinä tietenkin enemmän duunia, kun tavan koulunkäynnissä ja vaikka mitä, mut ihan sama. Koen että toi ois mulle monella tapaa parempi vaihtoehto, ja oon sen takia valmis tekemään sitten töitäkin enemmän.

Oon viimeaikoina yllättäny itteni, ja onnistunu laajentamaan musamakuani täysin, ja ujuttamaan väliin paljon kaikkea, mitä en ennen vois uskonu kuuntelevani ikinä. Kuka ois uskonu, että mun Spotify-soitetuimmat listalta löytyy joku päivä vielä Shakiraa? Tai että mun eniten soitetuin biisi on Softenginea? Itseasiassa, jos jotakuta kiinnostais vähän enemmän päästä näkee tota listaa, niin voisin siitä väsätä muutaman postauksen! Siellä on kuitenki 20 biisiä, niin en kehtaa yhteen postaukseen niitä rykästä. Joku multa pyytelikin aiemmin musiikkipostauksia, käviskö ne tässä muodossa?

Ainiin, mun ulkonäössä on käynyt aika iso ja oleellinen muutos. Otin venytykset kokonaan pois! Toinen niistä kenkkuili vähän väliä, se on kehittäny itelleen jonkinnäkösen blowoutin, se ärtyy vähän väliä, turpoo ja kutittaa ja kirvelee ja punottaa. En muutenkaan koe, että ne enää sopis niin hyvin mun ulkonäköön kun aiemmin. Haluan käyttää normikorviksia. Ja nää on palautunukkin ihan super hyvin! En osaa mitään tarkkaa lukua sanoo, mutta mun 14 millinen spiraali menee enää noin puoleen väliin. Ehkä nää tästä ajan kanssa palautuu sitten ihan loppuun asti, sen näkee sitten. Oon tyytyväinen jo tähänkin, kuitenkin kun 16 millisen palautumisesta ei oo mitään takeita. Varsinkin, kun venytin nää oikeesti kaikkien neuvojen vastaisesti; ihan liian nopeesti, ilman rasvaa ja työnsin koruja väkisin korvaan kivusta huolimatta. Monestihan nää onkin sit revenny sen takia ja on jäätävät ryppykasat.



Siinä vielä uusin naamakuva, jonka lisäsin tonne sivupalkkiin kans. Ens oikeen tykänny missään vaiheessa siitä aiemmasta, se ku oli niin huonolaatunen ja muutenki jotenkin tunkkanen. Oon vähentäny silmämeikkiä ihan sikana! Enää ei pahemmin silmää miellytä semmoset sentin paksuset ja puol metriä pitkät cat-eyet, vaan tykkään tommosista ohuen simppeleistä. Oon myös oppinu käyttää ripsentaivutinta! Oon niin neiti, että ostin sellasen vasta joskus alkuvuodesta. Eihän sitä ookkaa tullu meikattua, ku vasta vitosluokalta.



Hahah päätin tehä tämmösen eilen, ku aloin kelaa sitä että kuinka paljon oon oikeesti vuodessa muuttunu. Vähän on ehkä kahdessa vuodessa käsitys kauneudesta ja siitä, mikä sopii muuttunut. Varsinkin toi vuoden 2012 kuva aiheutti mussa järkytyksen, toi meikki on aivan jäätävän hirvee! Enkä tajua, miten oon voinu vasta vähän aikaa sitten tajuta, et kulmakarvoille vois esim tehä jotain. Ai hitto. Onneks kuitenkin kehityn kokoajan, ja aina vaan tajuan paremmin, mikä mulle sopii ja mikä ei. Mun mielestä esimerkiks lyhyt tukka käy mulle tosi hyvin! Paremmin kun toi jäätävän huonokuntonen, säälittävästi tupeerattu reuhka.

Ok, mun piti vaan nopee tulla ilmottaa et oon elossa... No, onpahan pitkästä aikaa luettavaa! Kertokaa mitä mieltä oisitte siitä Spotify-postauksesta! Lupaan nyt aktivoitua, teen viimeajan ostoksista vähän postausta ainakin. Toivottavasti monesta muustakin. Nyt heippa!

Ja sormien on helppo kitaralla iltaa säestää

Turvallisesti kotona ollaan!

 Turkista on nyt siis virallisesti selviydytty. Ehdin käymään tässä muuten myös Helsingissä vuorokauden mittasella visiitillä, mutta ei siitä sen enempää, koska näin vaan kavereita ja tuhlasin vähäsiä roposia pariin juttuun. Niistä myöhemmin, postaan niitä sit samalla kun Turkin ostoksia. Postaan myös reissusta enemmän kuvia kunhan niitä (toivottavasti huomenna) siskolta saan, mutta nyt on pakko päästä purkaa vähän oman luurin sisältöä ja höpöttää.



Turkissa oli ihan huippua! Vaikkakin kärvistelin aika ajoin hirveissä koti-ikävissä, niin siitä huolimatta viihdyin hyvin. Ainoo epämiellyttävä kokemus oli eräänlainen laivaretki. Lähdettiin aamukymmeneltä ja paluu oli neljältä päivällä. Ensimmäisen tunnin jälkeen iski merisairaus, oksetti tosi paljon ja laivan keikunta tuntu kymmenkertaselta todellisuuteen. Oltiin yläkannella suorassa auringonpaisteessa kokoajan, eikä sieltä saanu vettä semmosta pientä kuppia enempää kerrallaan. Ois pitäny tajuta ottaa omat vesipullot mukaan. Sain henkilökunnalta matkapahoinvointilääkkeen jossain vaiheessa, ja olo helpottukin hetkeks sen verran, että pääsin seuraamaan hauskoja leikkejä ja osallistumaan vaahtopartyihin (ensin henkilökunta tanssi jotain turkkilaista tanssia, yhtäkkiä koneesta alkaa tursuamaan helvetisti vaahtoa ja kaikki hilluu siellä... mitä??? miksei täällä???) mut vähän ennen satamaa se iski taas. Siinä menikin loppuilta lähinnä huoneessa lötkötellessä koska paha olo vainos edelleen, ja yöllä selvis senkin syy; vietin koko päivän ilman hattua, joten sain helvetillisen auringonpistoksen. Nätisti seuraava päivä menikin vessanpönttöä halaillessa hotellilla, jes. Kaikenlisäks meidän piti nähä delfiinei ja kilpikonnii, näin yhen vaivasen konnan mut eipä kuulunu delppiinei ei. Helvetti sentään.

Mut siis joo, pääasiassa nautin muusta ajasta. Vaikka meidän hotellin lämminvesialtaan vesi olikin kylmempää kun meressä, ja koko altaalle paisto päivässä ehkä se 2 tuntia aurinko. Kiva kiitti. Asuttiin siis Develi-nimises hotellissa eikä oo muuta valitettavaa! Henkilökunta oli tosi ystävällistä, ja sain hotellin ravintolasta jo kaks sulhasehdokasta haha... Muutenki jokane ravintolan sisäänheittäjä rakasti meitä, ja sieltä laivalta tullessa joku huuti meille "MITÄ KUULUU KUKKULUURUU?" Ei oo mitään hauskempaa ku toi turkkiaksentilla, oikeesti.



Meressä uiminen on kyl varmasti maailman siisteintä! Tai no "uiminen", ei niissä aalloissa oikeen voinu muuta ku kellutella menemään ja parhaansa mukaan välttää nielasemasta sitä suolavettä. En tunnetusti ollu siinä hyvä, ja välillä en nähny mitään ku silmiä kirvelti niin paljon. Mut ne aallot oli huikeita! Ainoo mikä oli, niin en päässy millään mun haikuumotuksesta yli ja olin varma et joku Tappajahai ui jonkun aallon mukana mun niskaan. Pystyin kuulee sen kuumotusmusiikin korvissani, mikä on siinä leffas aina ku se hai lähestyy. Tyntyntyntyntyntyntyn ja sitä rataa. Tiedän, aivan helvetin tyhmä pelko mutten vaan voi itelleni mitään.

Ja se hiton lentäminen. Sitä kuumotin yhtään valehtelematta eniten, ja lähinnä teki mieli oksentaa kun kone lähti rullaamaan kohti kiitorataa. Ja siis ei se vielä mitään. Siinä vaiheessa, kun se kone lähti kiihyttämään nousua varten ja nous ilmaan, olin satavarma että kuolen. Siis yhtään huijaamatta. Puristin penkkiä ja siskon kättä, ja tuijotin ikkunasta vasten tahtoani. Ja sitten se kone lähti ettimään oikeeta suuntaa, toiselta puolelta näkyy pelkkää maata ja toisesta taivasta. Rupesin testamenttaamaan mun omaisuutta päässäni eteenpäin. Ja sit se tasottukin ja oli tylsää. Höh. Laskeutuminen ei ollu yhtään niin jännä. Kotimatka olikin sit kammottavampi, ensinnäkin nousun jälkeen sitä menosuuntaa etittiin meren päällä. Paniikki alko samantien, kun kone ei enää noussukaan ja meni ehkä jopa vähän alaspäin ja käänty ku mikäki. Laskussa koko kone täris aivan vittuna, siipikin täris siihen malliin et edelleen oon yllättyny siitä et se koko hoito pysy kiinni koneessa. Enköhän kuitenkin uskalla mennä joskus uudestaan. Ehkä.



Ja jo näin viikon jälkeen on hirvee Turkki-ikävä. Ei kerrota kenellekään, mutta jo tänään kateltiin siskon ja äidin kanssa lentoja talvelle, että päästäis takas ja näyttämään toi kaikki siisti myös äidille. Ja jos totta puhutaan, en millään jaksais odottaa.