Will you still love me When I've got nothing but my aching soul?

Moikka! Aattelin tulla räpeltämään nopeesti jotain postauksentynkää ja julkasemaan muutamat kuvat, koska ei oikeesti mitään hajua miten pitkäks tää postaustauko venyy. Lähen tosiaan tossa perjantaina isän luo, ja sunnuntaina lähdetään ukkia moikkaamaan Pielavedelle. Tullaan takaisin torstaina, ja perjantai-iltana lähdetäänki ajeleen kohti Helsinki-Vantaata. Eli kiirettä pitää! Käydään huomenna äitin kaa ostelee vikoi juttui reissuun mukaan ja käyn ostaa vähän parempaa meikkivoidetta, eikä mulla oo kyllä mitään käryä että missähän välissä meinasin pakata mun matkalaukun. Aattelin tekeväni sen ajoissa, alottavani ainakin viikkoa ennen ettei tuu kiire mutta heheheh.

Oon täs koittanu epätoivosesti aikatauluttaa kaiken mun ajan mut tuntuu et kokoajan on ahistavan kiire verrattuna mun normirytmiin ja et en saa mistään kiinni, enkä pysty panostamaan mihinkään kunnolla. Ehkä tää tahti ei jokaiselle ois se mitä kutsuis stressaavaks tai ahistavaks, mut reilun puolen vuoden oleskelun jälkeen on aika ahistavaa tämmönen yli viikon juoksentelu. Vielä siihen päälle se, että kuumottelee se lento jo valmiiks ja pari muutakin asiaa, niin....



Ahistaa ku en oo parhaillani noissa kuvissa. Naama näyttää tosi turvonneelta, ja muutenki toi tukka on ihan järkky. Yhyyy. Ehkä huomaa, ettei tällä hetkellä mee ton itsetunnon kanssa kovin vahvasti....

Tosiaan, toinen asia mikä stressaa on ne helvetin yhteishaun tulokset. Varmaan ainakin kaikki hakeneet tietää, että jotain häikkää oli tulosten kanssa eikä tyyliin kukaan ollu saanu ilmotusta tänään niistä. Huomenna ne kai pitäis tulla, toivon ainaki kovasti koska en kestä enää hetkeekään tätä yöunien menetystä ja painajaisia. Oon kyl aika varma (näin unta ja unet on aina 10000% varmoja!11!1) etten pääse mihinkään, mut samalla luotan itteeni. En kyl tiiä mitä oikeesti teen jos en pääse mihinkää, hautaudun varmaan jonnekki mietiskeleen yksin syntyjä syviä.

Oli muute taas hämmentävät 3 päivää Venlan kaa. Ei tehty yhtään mitään, maattiin iskän sohvalla ja ulkoiltiin Sulon kanssa. Ja katottiin leffoja, ekana iltana katottiin Sinister ja se oliki sit hyvästi yöunet. Pyörin varmaa tunnin sängys ja sit tajuun et hei, Venlaki on hereillä!! Ruvettiin sit juttelee ja selvis et molempii pelotti nii paljo ettei tullu uni, hahah. Nähtiin myös pappa, jolla ei joko ollut mitään sukukalleutensa peittona tai sit sillä oli tosi pienet alushousut. Onneks se istu siveellisesti, muute ois voinu tulla aikamoiset traumat.



En oo jotenki ennen pitäny Lana Del Reystä yhtään. Sen musiikki on tuntunu niin masentavalta, tuntuu ettei missään oo mitään melodiaa ja muutenki en tiiä. Nyt kuitenkin eilen alko tekee mieli kuunnella sitä ja nyt oonki tän päivän kuunnellu kokonaan. Epäilen että oon rakastunut. Lana on aika hiton perfect. En tajuu missä välissä mun mieli on muuttunu, mutta se on muuttunu sietämättömästä rakkaudeks. Wtf

Tossa varmaan lemppari biisit, varsinkin Ultraviolence on ihan uskomaton. Kuten huomaa, oon nyt lähinnä kuunnellu noita tunnetuimpia mut aion ehdottomasti tutustua paremmin tähän!

Mut yyyh nyt meen nukkumaan jotta jaksan aamulla herätä puoli 9. Ei naurata. Jos en huomenna tiedän mihin kouluun pääsen, varmaan alan itkemään.