Mitä minä pelkään?

Ajattelin tällä kertaa hiukan puhua erilaisista peloista, ja kertoa mitä omia semmosia isompia pelkoja multa löytyy.

Ihan ensimmäisenä voitais Wikipedian avulla kerrata, mitä on pelko:

Pelko on kaikille ihmisille ja muille eläimille yhteinen tunne, joka liittyy tavallisesti todellisen ulkoisen vaaran havaitsemiseen, ja jonka oireet ovat sisäinen jännitys, levottomuus, kauhun tai paniikin tunne.

Haluisin muistuttaa että pelko ja fobia on kaks eri asiaa. Fobia rajoittaa elämää, pelko taasen ei. Halusin sanoa tän ihan vaan, koska mua ärsyttää se kuinka porukka huutelee peloistaan fobioina pitkin kyliä, vaikkei se välttämättä fobia oliskaan. 

Oon ihmisenä sellanen, että pelkään aika monenlaisia asioita. En tiedä mistä se johtuu, mutta oon monissa, varsinkin uusissa tilanteissa usein pelokas. Ehkä jopa yhdeks mun peloista vois luokitella uudet tilanteet. Ja kyllä, osaan erottaa pelon ja jännityksen toisistaan, ja usein koen sellaista pelonsekaista jännitystä, josta osa on sitä jännitystä mutta myös pelkoa. 

Pelkojen ansiosta musta on tullut ehkä tietyllä tapaa varovaisempi. Pimeää pelkäävänä ei tulis mieleenkään lähteä yksin tonne huitelemaan, ja kierrän humalaiset tai ylipäätään muutenkin epäilyttävän oloiset ihmiset kaukaa. 

No mutta, sen pidemmittä puheitta, niihin minun pelkoihin: 

1. Hämähäkit

En oikeesti enää edes muista, mistä tää aikoinaan on lähtenyt. Vaikka oon lapsuudessa ollu tekemisissä jos jonkinmoisen ötökän kanssa, on hämähäkit aina ollu mulle ehdoton no-no. En vaan pysty missään tapauksessa sietämään niitä. Niiden ohuet ja liian monilukuiset jalat kuvottaa mua. Jos näen mun huoneessa hämähäkin, juoksen pois ja on varmaa, etten tule takaisin, ennen kun joku on tappanut sen ja varmistanut ettei huoneessa liiku sen tovereita. En myöskään uskalla tappaa niitä, vaan aina kiljun jonkun hätiin.

 Muistan, kun kerran oltiin kaverin tuttavan luona yötä, joilla sattui olemaan lemmikkitarantula. En uskaltanut kävellä akuun koko terraarion ohi, ja sitten kun uskalsin niin ryntäsin siitä ohi vilkasematta sivulle senttiäkään. Yöt meni kuunnellessa kolahduksia ja miettien, että olikohan tuo nyt terraarion kansi apua jalkaa kutittaa nyt se syö mut hyi oikeesti en voi nukkua koko yönä auttakaa. Erehdyin kerran katsomaan leffan nimeltä Kahdeksanjalkaiset Kummajaiset. Siinä hämähäkit sai radioaktiivista ainetta ja kasvo vaatimattomiks, monta metriä leveiks ja korkeiks hirviöiks jotka koteloi ihmisiä. Nice.  

2. Ampiaiset

Ok, tää kuulostaa jonkun mielestä varmaan vähän hämärältä... Oon törmänny tasan yhteen ihmiseen, joka oikeasti pelkää ampiaisista. Samantien jos nään kyseisen otuksen, pinkasen karkuun yleensä kiljahduksen saattelemana. Aina tähän reaktioon ei tarvita edes sitä otusta, ääni riittää. Omakotitalossa asuessa en voinut pitää ikkunoita kesällä auki, koska jokanen ampiainen löyti aina tiensä mun huoneeseen enkä ikinä voinu mennä sinne. Mutta tähän pelkoon on syy! Mua on kerran nimittäin pistänyt ampiainen suusta. Kyllä, suun sisäpuolelta. Leikittiin serkkujen kanssa pihalla, ja juoksin. Huusin serkulle jotain ja samalla ampiainen lenti mun suuhun. Tottakai se säikähti, ja pisti mua posken sisäpuolelta.... Luojalle kiitos etten oo allerginen, ois ollu nimittäin aika temppu siinä vaiheessa. 

3. Pimeä, oikeestaan kaikki se, mitä siellä voi olla

Tääkin mulla on ollu ihan pienestä pitäen. Kukapa lapsi ei pimeää pelkäis? Lapsena vaan pelkäsin että siellä vaanii Muumien mörkö tai noita, nykyään pelkään että joku odottaa mua leipäveitsen kanssa ja viiltää mun kurkun auki. Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta koita selittää itselles sitä siinä vaiheessa kun pitää liikkua pimeessä/hämärässä talossa. Mä en ihan oikeasti uskalla liikkua meidän kämpässä, jossei vähintään kahessa lampussa tossa isossa tilassa ole valot päällä. Oon niin vainoharhainen. En myöskään nuku pimeessä, vaan mulla on aina joku valo päällä. Tosin kavereiden luona ei oo ongelma koska en ole yksin. Myös voin liikkua ulkona pimeällä jonkun tutun kanssa. Tosin jos on katuvalot, muuten mua ei saa ulos kirveelläkään. Kaikki pitää mua aina tylsänä, kun en nauti hämäristä kesäöistä enkä halua lähteä koikkelehtimaan pitkin pihamaita. 

4. Syvä ja pimeä vesi

Nää on oikeestaan sama asia. Koska yleensä syvä vesi on tummaa, esimerkiks järvissä. Mulla ei ole mitään ongelmaa uida uima-altaissa tai järvessäkään niin kauan, kun mun jalat ylettää pohjaan. Siinä vaiheessa alkaa se ahdistus. Alan samantien miettimään kaikkea mitä siellä voi olla; polkupyörien romuista ruumiisiin, lentokoneisiin ja jopa laivoihin. Saan hirveen räpiköintikohtauksen, en pysy kunnolla pinnalla ja haukon henkeä. Tuo on tunnetusti aina hyvä yhdistelmä syvällä uidessa. Tämän takia en ui ikinä järvissä syvälle. Ja jos uin, uin jonkun kaverin rinnalla, niin että saan tarvittaessa tarrautua siihen kiinni. Mut vielä tota uimista enemmän mua ällöttää kaikki meret. Niin pieni osa meriä on tutkittu, siellä voi olla käytännössä mitä vaan. Kuvottavinta mitä tiedän, ois se että ois jossain uppoavassa laivassa keskellä syvää merta. Vaikka tottakai haluaisin pelastua niin en tiiä kauan kestäisin elossa siinä vaiheessa. 

5. Humalaiset ihmiset

Ja erityisesti, hiukan vanhemmat ihmiset. Ja usein myös miespuoliset. Oon lapsesta asti kattonut sitä, kun aikuiset juo kohtuudella. Mun ei ole ikinä tarvinnut pelätä omia vanhempia, koska en koskaan oo nähnyt niitä missään kaatokännissä (paitsi vähän vanhempana toki). Oon kuitenkin siitä huolimatta aina ahdistunut humalaisten ihmisten keskuudessa. Ne on niin arvaamattomia. Liian iso määrä alkoholia voi muuttaa ihmisen täysin. Se on tosi pelottavaa olla sellaisten ihmisten kanssa. Varsinkin kaupungilla olevat spuget pelottaa. En tajua, miks jotkut haluaa jäädä juttelemaan niiden kanssa tai väkisin menee seuraan istumaan. Tän takia en myös juo itse, en halua olla ikinä kellekkään se, kenen seurassa ahdistua tai tuntea olo turvattomaks. 

6. Neulat

Tää on menny mulla jo jonkin sortin kammoks. Pelkään ihan älyttömästi kaikkia rokotuksia, tai oikeestaan ihan mitä vaan missä on neula, ja mikä koskee. En osaa selittää mitä siinä pelkään, en pelkää sitä kipua vaan sitä neulaa itsessään, ja sitä että se työnnetään mun ihon alle ja muhun laitetaan sen avulla jotain ainetta. Kuitenkaan puudutuksen alla tapahtuva pistäminen ei haittaa, esimerkiks nukutus ei pelota niin paljon (silti pelottaa), kun käsi on puudutettu enkä tunne sitä pistoa. Ja pystyn esimerkiks sitä kanyylia kattomaan ihan ilman ongelmia sen jälkeen.

 Mulle on pistetty rokotus viimeeks kutosella. Tästä tulikin pieni sota ysillä terveydenhoitajan kanssa, kun ois ollu jäykkäkouristusrokotteen aika... Aikani väiteltyäni sain tahtoni läpi ja se jätettiin pistämättä. Sain sen nyt keväällä sitten nukutuksessa, mikä oli järjetön helpotus mulle. Oon jo kauan himotellu lävistyksiä ja tatuointejakin haluaisin, mutta en tiedä miten se onnistuu. En tosin tiedä että pelkäisinkö sitä niin paljon, koska tavallaan siitä pistämisestä seurais kivaa ja se ois mulle mieluista. Toisin kun jotkut lääkärillä tökittävät neulat. Kaipa tuo selviäis vain kokeilemalla. 

 --------------------------------------------------------------------------

Tässä tais olla ne pahimmat meikän peloista! Onhan noita aikamoinen lista, ja kun mietitään että nuo on ne isoimmat, mistä on ns. eniten haittaa niin voi vaan arvata että niitä on vielä aika kasa, jotka ei niin pahoja ole tai ei häiritse niin paljon. 

Mitä te lukijat pelkäätte? Löytyykö jotain samoja asioita, kun mun listalta? Kertokaa, kuulisin mielelläni teidän tarinoita!