Ota huolesi mukaan, mä voin kantaa ne sinun puolesta

Moikka!

Tänään on ollu vähän omituinen päivä. Kuulin, että yks tuttu on lähteny meidän keskuudesta pois. Vaikkei viimeaikoina olla pidetty yhteyttä paljoa, niin nyt on jotenkin hassun tyhjä olo. Ei kai tässä voi sanoa muuta kuin, että maailma menetti ihanan persoonan ja ihmisen, jota en oo nähnyt ikinä muuten, kuin iloisena tai hyvissä merkeissä. Lepää rauhassa, ja voimia paljon kaikille omaisille ja ihmisille, joille kyseinen ihminen oli maailman tärkein.

Mutta, vähän iloisempiin aiheisiin.

Palasin siis tosiaan tänään iltapäivällä, ja kotiin tultaessa alotin pyykinpesun ja pakkaamisen. Lähdetään siis pe-la eli öö ei tänä vaan ens yönä ajamaan kohti Helsinki-Vantaata! Yhtään valehtelematta jännittää ihan helvetisti, varsinkin se lento kuumottaa enemmän kuin sais. Oon noin 100-prosenttisen varma siitä, että koko hela hoito tulee rytinällä alas ja kaikki kuollaan. Lentolukemisekskin löysin kivasti lento-onnettomuuskirjan mummon hyllystä ja uskon, että ton jälkeen en oo tulossa takas, ainakaan lentäen. Heh. Ehkä etin jotain muuta luettavaa..



Harmittaa vähän ettei meil oo yhtään vaihtoo, ois paljon siedettävämpää pitää välillä pieni tauko. Sitä konetta kun ei voi käskee pysähtymään sillon, kun alkaa heikottaa... Tosin nousu ja lasku on kuulemma pahimmat, eli ehkä ihan hyvä ettei niitä oo yhtään ylimäärästä. Ahdistaa koska on ollu vähän kipeä olo tässä, jos tuun kipeeks tolla reissulla niin lupaan tappaa muunmuassa kaikki.

Mut onneks tällä hetkellä on semi hyvä olo. Ei okseta, ei koske mahaan, ei jännitä. Kaikki tarpeellinen on mukana, enkä ainakaan luultavasti oo unohtanut yhtään mitään. Tää pakkaaminen tosin on vähän huonoissa kantimissa, kun en tiiä mitä tarviin mukaan mut eiköhän tämäkin tästä pikkuhiljaa.

Ihan kokonaan ette loman ajaks pääse musta eroon, kirjottelen teille pari ajastettua postausta viikon ajalle!

Nähdään taas pian. Pitäkää huolta toisistanne, varsinkin näin juhannuksena usein sattuu ja tapahtuu.