Rakkaus ei oo sokea Se ei aina vaan osaa katsoa Kenen luokse kannattaa saapua

Oon kyllä oikeesti aika hyvä tässä blogin laiminlyönnissä.

En oo taaskaan tehnyt oikeastaan _yhtään mitään_. Tuntuu tosin että viime viikonlopun on ihan hyvä huilata, uskon että keho ja varsinkin pää kiittää vielä myöhemmin. Oon kuitenkin saanu itteni myös sosialisoitumaan muunmuassa syntymäpäivien merkeissä. Oli mukavaa vaikka ne lasten kekkerit olikin, näkipähän sukulaisia ja perhetuttuja. Sain myös iteväsäämästäni kakusta paljon kehuja, mutta kelleppä ei kermavaahto ja suklaamousse maistuis...? Harmi kun ei oo kuvaa, sen koristukset oli aika... värikkäät. T: Nita 16v joka ei osaa lopettaa värjättyjen sokerikiteiden viskelyä ennenkuin ne loppuu. Mun onneks (muiden harmiks) niitä oli kaikissa sateenkaaren väreissä!!!!

Oikeesti tästä sen huomaa kuinka jännittävää mun elämä on. Kirjotan joistain sokerikiteistä joita saa Tokmannilta, jotka tosi hyviä ja ennenkaikkea kauniita noniin nyt riittää.

Odotan epätoivosesti jotain pääsykoekutsuja kouluista. Pelottaa ihan älyttömästi jos en pääsiskään mihinkään, tai varsinkaan ykkösvaihtoehtoon. Masentaa ajatus jo nyt, sillä se on se mitä mä haluan. Pitäis myös saada niitä helvetin töitä että ois rahaa elellä syksyllä. Ja muutenkin ois rahoille tarvetta, koska heitin menemään just 80% mun vaatekaapin sisällöstä. Tulkaa ostamaan pois, en halua enää niitä. Oon aina eläny siinä uskossa että mulla on paljon vaatteita... Mut nyt on ainakin tilaa uusille ja pääsen uudistamaan kaappia ihan urakalla. Mut oikeesti jos ketään kiinnostais tietää millasia kuteita siellä on niin pistäkää viestiä!



Onnea vaan sille joka oli päättänyt että Flickr uudistuu taas. Kivaa osata käyttää jne

Tiistaina alko vihdoin palon odotettu Duudsonit tuli taloon. Oon tykänny siitä ekasta tuottarista asti ja täytyy myöntää, että ei ne valehdellu sanoessaan että tällä tuottarilla pelataan vähän kovemmilla panoksilla! Eka jakso oli loistava. Olinkin odottanu taas että pääsee pillittämään, tää on kyllä televisiosarjojen aatelia siltä osalta. Vois kyllä kehittää jonkun juomapelin, joka kerta kun duudsoni itkee niin ottaa huikan... Ja myös joka kerta kun joku sanoo "me tultiin muuttamaan näiden elämä" "nyt niiden elämän muuttuu" jne niin myös sillon!

Naurattaa muuten ku tää on nyt semmonen tyypillinen jalkakuva. Just luin jostain kun joku rages silleen "tytöt tunkee ne jalat joka kuvaan!!!" oli pakko sit itekkin esitellä noita mun megapohkeita. Vois kyllä ruveta treenaamaan. Kyllä mä melkeen alotin mut sitten totesin et mitä suotta, suklaa maistuu suussa paremmalta kuin veri.



Oon oikeesti aika jännittävässä käännekohdassa tällä hetkellä koska vihdoinkin alan tavallaan hyväksymään itteni tällaisena, ilman litteää masua ja reisivakoa. Samaan aikaan kuitenkin tuntuu että oon pahimmassa itsesyytöstilassa kuin koskaan. Ehkä se on osa sitä hyväksyntää, kai? Tuntuu inhottavalta katsoa peiliin välillä koska tuntuu ettei siellä näy mitään hyvää. Oon naamaani ja tukkaani tyytyväisempi kuin about ikinä, mutta vartalo on niin kamala joka kohdasta että huhhuh. Tekisin asialle jotain, jossei jostain saapuisi aina välillä se päivä jolloin kaikki on hyvin, maha ei pömpötä liikaa eikä reisien leveys enää ahdista, koska oon oma itseni ja sillä selvä.

 En sinänsä enää mieti miltä näytän muiden silmissä, mutten voi väittää ettei muiden mielipide kiinnosta. Jos joku sanois mulle että hyi onpa leveä perse niin kyllähän se kolahtais. Mua aina pelottaa että näyttääkö mun takapuoli muiden silmiin yhtä lättänältä kuin omaan. Tottakai senkin sais treenaamalla kuntoon, mutta tiedättekö mitä? Mulla ei ole siihen tippaakaan motivaatiota. Ja uskon, että pää herää siinä vaiheessa kun sen tarve on. Joten ehkä mun ei ole vielä tarve laihtua. Näin mä uskon.

Säikähdin sinne nukutukseen mentäessä, kun astuin vaa'alle. 60 kiloa. Se oikeasti hätkähdytti ja hetkeksi muuttikin käsitystä siitä omasta peilikuvasta. Missä välissä oon lihonut ne viisi kiloa? Oikeesti? Mutta sitten tajusin että sillä ei ole mitään väliä mitä se vaaka näyttää. Mun vatsa ei ole niin suuri että se häiritsisi pukeutumista (tottakai tiukat topit jää pois mutta noh... ei ne nyt ois ihan ominta tyyliä vaikka mun pömppis ois poissa), reidet mahtuu edelleen mun lempifarkkuihin (JOTKA REPES EILEN!! 666) ja käsivarret ei kävellessä lölly. Ja jos en jollekkin kelpaa niin ole hyvä ja poistu jossei silmät kestä.

 Ite mä kannan oman kehoni ja mulle on tärkeää se että voin hyvin. Ja ei ketään pitäisi ärsyttää se, jos tunnen oloni hyväksi tämän kokoisena. Mä olen ihan tyytyväinen kaiken kaikkiaan. Mun kauneusihanne on runsaampi nainen, jopa huomattava pyöreys voi näyttää hyvältä oikein puettuna. Tykkään siitä kun tytöllä on pylly, tissit ja reidet. Tottakai myös kapea vyötärö tähän päälle lisää sitä vartalon kauneutta, mutta ei sen tarvii olla mikään huikea kurvi ollakseen kaunis. Mua on aina itseäni ärsyttänyt suhteellisen leveä vyötärö. Se kuitenkin kaikesta huolimatta on olemassa.

 

kuva google.fi

Ylemmässä kuvassa voitte nähdä vartalon, joka on mun mielestä kaunis. Se ei ole turhan fit, se ei ole anorektinen mutta ei todellakaan lihava. Jokanen voi iskostaa päähänsä nyt sen. Kuvassa on se vartalo, jota voisi kutsua myös nimellä normaali ja kurvikas. Ja nyt toivon että jokainen, joka ihannoi sitä laihaa vartaloa, ei ymmärrä mua väärin. Tottakai jokainen saa ihailla mitä tahtoo, mutta tää on minun mielipide. Tottakai tietyillä ihmisillä näyttää laiha vartalo superhyvältä, mutta yleensä siinä on se terveen ja sairaalloisen laihuuden raja pelottavan ohut, jos sitä edes on. 

 

Oikeasti, hyväksykää itsenne sellaisina kuin te olette. Olitte te sitten superlaihoja tai pyöreitä. Älkääkä antako kenenkään kertoa, mitä teidän kuuluisi olla tai miltä te näytätte. Mua oikeesti harmittaa kun Ask.Fm's pyörii ainakin sata "tykkää tästä niin arvostelen sut!"-juttua. Jättäkää nyt jo helvetti se muiden ulkonäön ruotiminen pois, se ei ole teidän tehtävä kertoa toiselle mikä on kaunista ja mikä ei.

 

Ehkä ois aika lopettaa paasaus tähän. Ei ihan tällainen avautuminen pitäny syntyä..! Kuitenkin. Heihei, palaillaan pian ja muistakaa että ootte jokainen äärettömän upeita.