En muista teidän sukunimiä, voiko silloin sanoa "ystävä"? Sinä olet sellainen, ole siinä lähellä, ota mua kädestä, sinä ymmärrät minua.

Oli vuosi 2009.

Olin viettämässä normaalia päivää Aapelissa. Se mesta oli siihen aikaan kovassa huudossa, muistan että kaikki mun kaverit oli siellä. Kirjoiteltiin hienoja tarinoita ja yökirjoja (valvottiin yö ja kirjoitettiin kaikki ajatukset Aapelin blogiin, oh god...), muokattiin hahmoja, lisättiin hienoja kuvia ja tutustuttiin ihmisiin.

En ees muista enää kunnolla, kuinka kaikki alkoi. Jompikumpi bongas toisensa koska yhtenäinen musamaku ja ernuilu ja ruvettiin juttelemaan. Muistan jo silloin miettineeni että onpa siinä loistava ihminen! Juteltiin muistaakseni tosi usein ja stailattiin toisillemme aapeli-hahmot (tosiystävyyden merkki). Tytön nimi oli Venla, ja se oli kotoisin jostain päin Savoa. Muistan kysyneeni isältä, missä on joku hitsin Maaninka.



Kun oltiin juteltu jonkun aikaa, niin sovittiin että Venla tulee meille. Se oli jännittävää, Venla oli ensimmäisiä nettikavereita jotka näin livenä. Saatiin samaan syssyyn järkättyä myös reissu Helsinkiin. Siitä päivästä kun Venla saapui (ja ensimmäistä kertaa nähtiin) on tasan 4 vuotta. 17.3.2010. Herranjestas.

Ja ei taivas, siellä oli hauskaa. Juostiin pitkin Helsingin keskustan ernukauppoja (lämmöllä muistellen Backstreetia ja Blippoa</3) ja bongailtiin muutama silloinen Irc-Galleria-feimi. Muistan kuinka seurattiin niitä pitkin Kamppia ja ne tyyliin juos meitä karkuun. Oltiin kamalia ja pidettiin suhteellisen kovaa mekkalaa.

Oltiin yötä jonkun äidin sukulaisen luona ja siellä meininki oli astetta kovempaa. Muuten, muistan ostaneeni ensimmäisen venytyksen korvaan tuolta reissulta! Naurettiin ääneen, kerrottiin poikaheppatarinoita ja juostiin ikkunalle aina kun kuultiin lentokoneen ääni. (Tosiaan, tuo äitin sukulainen asu melkein Helsinki-Vantaan vieressä joten se ääni ei kuulunut turhan harvoin..)



Siitä lähtien ollaan pidetty yhteyttä (välillä enemmän, välillä vähemmän) 4 vuotta. Se on oikeasti aivan älyttömän kauan aikaa. Vaikka välillä on ollut jotain puolen vuoden taukoja yhteydenpidossa, niin aina jotenkin päädyttiin juttelemaan uusiks ja tässä ollaan. Ollaan nyt varmaan... puoltoista vuotta pidetty yhteyttä ainakin viikoittain, ja puoleen vuoteen ei varmaan ole päivää enempää etten ole pistänyt Venlalle viestiä.

On loistavaa omistaa ihminen, kelle voi viestittää mihin aikaan vain jos siltä tuntuu. Ollaan tosi samanlaisia joten tullaan helposti toimeen. Ollaan suhteellisen rauhallisia, siinä missä muut örveltää illan kännissä me istutaan tietokoneen edessä syömässä suklaata. Ja se on mukavaa. Samaan aikaan Venlasta löytyy myös se yllytyshullu puoli, se ei tarvitse kuin kaks sanaa ja on jo "JOKO MENNÄÄN!!". Mutta sillä on myös harkintakykyä sen mukaan, että välillä se pistää kapuloita rattaisiin ja saa mutkin miettimään että onkohan tämä oikeasti nyt niin loistava idea.



Jos mun pitäis kuvailla Venlaa muutamalla sanalla, ne ois luotettava, kiltti ja tyhmä. Ei oo hetkeä millon Venlaan ei vois luottaa. Se ei heikolla hetkellä ikinä jättäis yksin, ja se koittaa aina auttaa parhaansa mukaan. Se on myös kiltti ja palvelee mua kun kauniisti pyydän. Välillä se on kyllä liian kiltti, sen pitäis sanoa mulle että tee nyt jumalauta ite jotain joskus... Ja tyhmyys tulee siitä, että se nauraa oikeesti ihan kehareille jutuille. Ihanaa että mun parhaan kaverin huumorintaju on kanssa jäänyt sinne ala-asteelaisen tasolle, ei tarvii pierujutuille itekseen naureskella.



Oon kokenut mun elämän suurimpia hetkiä Venlan kanssa. Nähnyt lempibändejä, tavannut oikeasti mun elämässä merkittäviä henkilöitä... Se on siistiä. Tosi moniin hyviin muistoihin liittyy jollain tavalla Venla. Ja yleensä myös keikat. On ihanaa kun mukana on melkeen aina Venla. Se on se ihminen, josta tiedän että se sekoaa mun kanssa jos päästään tapaamaan bändi, ja joka riehuu mun kanssa keikalla vaikka kukaan muu ei tekis mitään. Sen kanssa kiljutaan keuhkot pihalle ja hypitään hiki päässä ja nestehukan partaalla. Pakotan Venlan kuuntelemaan kaikkia hyviä bändejä, koska tiedän että se rakastuu niihin tarpeeks monen biisin ja tarpeeks kauan kestäneen hehkutuksen jälkeen.



Jokainen ihminen tarvitsee elämäänsä oman Venlan. Sen, kehen voi luottaa ilman pienintäkään epäilystä. Sen josta tietää että se on aina siinä, joka ei hylkää vaikka olis vaikeaa.

Venla, kiitos että olet olemassa ja kiitos että olet minun paras ystävä. Oot mulle oikeesti kaikki kaikessa, en tiedä mitä tekisin ilman siua. ♥