Viime postauksen jälkeen en oo tehny mitään normiarjesta poikkeavaa. Koulua, koulua ja koulua, isän luona käyntiä ja ihan liikaa kesätyöhakemuksia. Paljon suuria kesäsuunnitelmia, ja iski tajuntaan et One Directionin keikkakin lähestyy koko ajan! Onnistun aina alitajunnassani unohtamaan koko keikan, sit välillä se iskee päähän niinku moukari konsanaan ja heittäydyn lattialle kiepumaan koska innostus.
Kaikki ikkunat omistavat on varmaan huomannu tän yllättävän kevään tulon! Ihan järkytyin konsanaan toissa päivänä, kun kävelin kauppaan nahkatakissa ja tuli kuuma, eikä tarvinnu pelätä että tennareiden kanssa on sukat täysin läpimärät kotiin päästessä. Seuraavat pari päivää on kuulemma vielä lämpimämpiä, joten pitää varmaan ettiä jotain villapaitaa ohuempaa päällepantavaa pikkuhiljaa! Ootan vaan niin innolla et kesävaatteet tulee myyntiin, en jaksa oottaa sitä et pääsen kahlaamaan vaatekauppoihin ja pistämään loputki vaatekaapista uusiks. Tajusin just et ei mulla oo oikeen mitään päällepantavaa kesähelteille, joten ihan syystäkin näpit syyhyää!
Päätin kevään kunniaks päivittää hiukan omaa lookkia, pitkästä aikaa:
Eli palasin takasin tuttuun ja turvalliseen punaseen vuoden jälkeen. En ihan näin räikeetä punasta halunnu, mut olin malttamaton ja kiskasin shokkivärin alle (ihan vaan jo senkin takia et tukka kerää tästä vähän pigmenttiä ettei tarvii kestoväriä olla mättämässä uusiks viikon päästä....) ja perjantaina käyn ostaa kestovärin sitten. En oo vielä päättäny tummanpunasen ja kuparinpunasen ja peruspunasen väliltä mut kai sitä vielä ehtii pohtia, ja saahan sitä sit muutettua vaikka kuukausittain jos siltä tuntuu. Oli kyllä hämmentävää vilkasta tiistaiaamuna peiliin, en muistanu punatukkaistumista ja ajatusmaailma oli luokkaa mitä nyt taas.
Perjantaina lähden vihdoin ja viimein moikkaamaan Venlaa, viime viikonlopun suunnitelmat meni rahatilanteen mukana ihan suohon mut nyt tulee vihdoinkin uus yritys. Miellyttävää päästä välillä himasta pois, tuntuu et seinät kaatuu päälle aina sillon tällön. En kyllä ymmärrä miten kestin sen puol vuotta ilman koulua kotona, kun tuntuu et viikonloppukin on jo liikaa jos on kotona.
Loppukevennyksenä...
Pikku-Nita! Tästä kuvasta alkaa olla päivälleen viitisen vuotta, huhhuh. Kammottava ajatus miten paljon elämä on muuttunut, saatinka miten vanha luulin olevani seiskaluokan keväällä...
ps. Haloo Helsingin Kiitos ei oo kirosana-albumin uudella painoksella olevat lisäbiisit on ihan loistavia.
http://down-to-earthdreamer.blogspot.fi/2015/03/the-liebster-award.html
VastaaPoistaNita, mul on sulle blogihaaste! Ohjeet on tuolla c:
Kiitti Liina! Nyt vaan toivon, et muistan vielä ens viikolla paremmalla ajalla edes saaneeni moisen haasteen.... :'D
Poista